White God

White God

Harvoinpa tulee Suomeen levitykseen unkarilaista elokuvaa, joten White God on piristävä poikkeus.

Elokuva alkaa nuoresta tytöstä, joka kiitää polkupyörällä Budapestin autioilla kaduilla. Perässä syöksyy satapäinen lauma raivokkaita kulkukoiria. Mieleen tulee Hitchcockin Linnut ja Stephen Kingin kauhufantasiat – paitsi että ohjaaja-käsikirjoittaja Kornel Mundruczon kerronta nojaa dokumentaariseen realismiin.

Jos ihminen ei opi kunnioittamaan luontoa ja eläimiä, ihmiskunta on pulassa. Tämä on kai Mundruczon sanoma.

Kulkukoirien invaasiosta elokuva palaa takaisin aikaan, jolloin pahin on vasta edessä. 14-vuotias Lili kärsii eronneiden vanhempiensa riitaisista väleistä. Äiti lähtee työmatkalle ja jättää Lilyn tuiman isänsä hoiviin.

Kun viranomaiset koputtavat oveen ja vaativat koirasta veroa, isä saa tarpeekseen ja heittää Lilyn Hagen-koiran pihalle. Sen jälkeen elokuva halkeaa kahteen tarinaan, joista toisessa seuraamme Lilyä ja toisessa Hagenia Budapestin kaduilla.

Hagen-raukka päätyy vääriin käsiin, ja lemmikistä manipuloidaan verenhimoinen peto. Tämän on kai tarkoitus olla provosoivaa ja kauheaa, mutta enimmäkseen se on latteaa eläinrääkkäystä. Kun Hagen käy läpi muodonmuutostaan, Lily jatkaa elämäänsä.

Tarinan yksinkertaisuus ei kai olisi pahasta, jos elokuva herättäisi kauhua ja jännitystä, ja jos dystopia olisi uskottavasti toteutettu. Koko Budapestin ajautuminen poikkeustilaan vaikuttaa kuitenkin älyttömältä, kun kyse on karanneesta koiralaumasta.

Lilyä esittävä Zsofia Psotta näyttelee mainiosti laiminlyödyn lapsen tunneskaalan. Päätön ajojahti haukkaa kömpelössä verisyydessään elokuvan lopusta niin ison palan, että Lilyn tarina tuntuu toissijaiselta.