ALASTAIR REYNOLDS - Aurinkojen huone

ALASTAIR REYNOLDS Aurinkojen huone

Suom. Hannu Tervaharju. Like 2010. 572 s. Modernin scifin terävimpiin kyniin lukeutuvan Alastair Reynoldsin Prefektissä palattiin taas Ilmestysten avaruuteen, kuvitteelliseen tulevaisuuteen, johon näkemyksellinen kirjailija on sijoittanut jo puolen tusinaa tarinaa.

Prefektiä edeltäneellä suomennoksella Jäänpuskijat lukijat saivat jo esimakua Reynoldsin kosmisessa mittakaavassa työskentelevästä mielikuvituksesta. Ajan ja tilan tavanomaista mittakaavaa pilkkanaan pitänyt teos saa Aurinkojen huoneesta tyylillisen seuraajan, vaikka itse tarinalla ei ole Jäänpuskijoiden kanssa mitään tekemistä.

Valitettavasti itse tarina jää tuoreimmassa Reynolds-revittelyssä statistin rooliin. Lukijan äimistellessä kosmoksen kokoa, relativistisia nopeuksia ja päätähuimaavaa teknologiaa, jää Aurinkojen huoneen juoni episodimaisen hajanaiseksi.

Kuusi miljoonaa vuotta kiertolaisiksi itseään kutsunut Gentianin suku on matkannut ympäri Linnunrataa tehden kauppaa ja keräten tietoa galaksista. Nyt jokin tuntematon yrittää tuhota koko suvun.

Sivujuonnetta tarinaan tarjoaa Andromedan galaksin katoamisen mysteeri. Tarina nivoutuu yhteen päätähuimaavassa loppunäytöksessä.

Reynolds kykenee kutomaan kutkuttavia teknotrillereitä. Fyysikkotausta takaa sen, että kerronnassa säilytetään fantastisuudesta huolimatta uskottavuus. Kirjailijan luomat maailmat ovat kiehtovia ja visiot tulevaisuuden tähtienvälisistä sivilisaatioista häikäiseviä.

Toisaalta Reynolds ei ole päässyt eroon sci-fi-kirjoittajien helmasynnistä, monomaanisista ja yksiulotteisista henkilöhahmoista, joiden ainoa tehtävä on kuljettaa tarinaa eteenpäin, ei tarjota psykologisesti kiinnostavia jännitteitä.

Aurinkojen huoneessa Reynolds tekee tosin kiinnostavan irtioton Abigail Gentianin lapsuusmuistojen ja sitä dominoivan Pikkupalatsi-pelin kautta. Tämän tyyppistä kerrontaa soisi häneltä jatkossakin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.