Anja Snellman: Lähestyminen

Anja Snellman: Lähestyminen. WSOY 2016. 143 s.

Anja Snellman ei ole viime aikoina juuri naamioinut teostensa omaelämäkerrallisuutta. Lähestyminen jatkaa Antautumisen (2015) intiimiä linjaa.

Minäkertoja Tindra työskentelee terapeuttina helsinkiläisellä päihdeklinikalla. Hänen särmikäs asiakkaansa on Ile-narkkari, jolla on omien sanojensa mukaan kreikkalainen isä.

Minäkertojan keskustelut Ilen kanssa ovat samalla itseterapiaa. Hän esittelee Ilelle kreikkalaista mytologiaa ja tuntee samalla voimakasta kaipausta Kreetalle, jossa hänellä oli ennen avioeroa kakkosasunto. Perhe vietti siellä paljon unohtumatonta aikaa.

”Minun diagnoosini on Välimeri, minun kipuni Kreikka”, summaa minäkertoja jatkuvan kaipauksensa lumotulle saarelleen.

Välillä muistoissa palataan myös lapsuuden Kallioon ja siellä koettuun merenkaipuuseen.

Alkoholisti-isän jättämät muistot riivaavat. Kirjoitusprosessi tuntuu välttämättömältä. ”Minä lähestyn pohjakosketuksiani kirjoittamalla ja sinä vetämällä kamaa”, sanoo Tindra Ilelle.

Hehkuvat kuvaukset Kreetasta taittuvat päihdetyön kuvauksen raadollisuuteen. Aale Tynnin runo Eliisa ja yksitoista joutsenta toimii kauniisti kirjallisena viitteenä.

Kokonaisuutena Lähestyminen on silti itseriittoinen, sisäänpäin kääntynyt ja höttöinen, toki kielellisesti lennokas ja sujuvalukuinen.

Eija Komu