Anna Katharina Hahn: Lyhyehköjä päiviä

Kirjat

Anna Katharina Hahn

Lyhyehköjä päiviä

Suom. Anna Mäkelä. Lurra Editions 2013. 256 s.

Hyvä- ja huono-osaisuuden yhä jyrkempi jakautuminen on antanut aiheen lukuisiin eurooppalaisiin aikalaisromaaneihin. Saksalaisen Anna Katharina Hahnin (s. 1970) palkittu Lyhyehköjä päiviä (alkuteos 2009) ottaa tähtäimeen nykyajan vauraan Stuttgartin keski-ikäiset nousukkaat, ikääntyneet pikkuporvarit ja nuoret katujen kasvatit.

Ytimessä on Constantinstrasse-kadun hyvinvoiva asujaimisto. Lähikuva kadun ihmisistä syntyy neljästä näkökulmasta. Omansa antavat keski-ikää hipovat naiset, taidehistoriaa opiskellut kahden pojan äiti Judith sekä kahden tytön äiti, kiireisen pukumiehen vaimo Leonie. Eri kulmista maailmaa katsovat puolestaan turvattua vanhuutta elävä Luise ja kaduilla tallaava, kovia kokenut nuori Marco.

Jokainen heistä on tehnyt tai unelmoi omasta ”luokkaretkestään”. Judith on päätynyt vaurauden fasadiin rähjäisen lähiön kautta, myös Leonien mies on saavuttanut asemansa vaatimattomista oloista. Nyt heidän asuntonsa ovat suuria ja tyylikkäitä – oikeita koteja.

Etäämmällä asuva Marco on toista maata: kotia hallitsee isäpuolen viha, josta poika saa ja antaa osansa. Marco haluaisi vain paremman elämän ja rakkautta, jossain muualla.

Unelmakotien nousukkaiden tyylitietoinen pinnallisuus ja ulkokultaisuus kätkevät henkisen tyhjyyden, neuroottisuuden, vieraantuneisuuden ja sopeutumattomuuden ahtaisiin luokkaodotuksiin.

Kukin potee ja lääkitsee tylsyyttään ja inhoaan omalla tavallaan, mutta ulospäin muotokuva pysyy heleänä ja hygieenisenä. Tämän Hahn paljastaa tarkkanäköisesti.

Taustoittavan, näkökulmien välillä ja arkirutiineissa junnaavan alun jälkeen kerronta ottaa yllättäen hurjasti kierroksia loppua kohden, kun kulissit halkeilevat ja pahoinvointi kuohahtaa. Viisaasti Hahn jättää myös paljon avoimeksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.