Anna Kortelainen: Siemen

Tammi 2016. 454 s.

Tutkija-kirjailija Anna Kortelainen on viime vuosina tutustunut syvällisesti vanhaan ja uuteen Viipuriin. Siemen-romaanissa hän käyttääkin taitavasti paikkaa ja maisemaa antamaan merkityksiä kahden päähenkilönsä viettämälle ajalle kaupungissa.

Sukututkija Nina on ajautunut kaupunkiin puolivahingossa. Yhä useampi asiakas on halunnut tietoja sukunsa luovutetun Karjalan ajoista, minkä vuoksi Nina on käynyt Viipurin arkistoissa säännöllisesti.

Asunto tipahtaa lähes syliin, kun kirjaston narikkarouvan ystävä tarvitsee alivuokralaisen. Yksinäisen ja vetäytyvän tutkijan ei ole vaikea jättää Suomea ja nuivia vanhempia. Löytyy myös viipurinsuomalaisten kahvilaporukka, josta vähitellen kasvaa Ninalle tärkeä.

Toinen päähenkilö on jatkosodan aikana kadonnut majuri Asser Luikka, jonka viimeisistä vaiheista suku haluaa selvityksen Ninalta. Luikan vaiheita Kortelainen seuraa pääosin kesällä 1942, jolloin huoltoupseeri on palannut lapsuus- ja nuoruusaikojen kaupunkiinsa huolehtimaan sotivien joukkojen muonahuollosta.

Luikan suuri intohimo ovat kasvit, etenkin joutomailla, raunioissa ja kaatopaikoilla kasvavat tulokaslajit. Niitä hän etsinyt kansainvälisestä kaupungista jo sisällissodan jälkeen lapsuudessa ja nyt uuden sodan keskellä.

Ninan ja Luikan vaiheita Viipurissa Kortelainen kuljettaa vuorovedoin mutta ei kaavamaisesti. Alun verkkainen tahti saa lukijan tosin jo odottamaan, koska polut risteävät. Vihjeitä kyllä tulee, niin kasvipuolelta kuin päähenkilöiden tavasta tulla toimeen ympäristön ja muiden ihmisten kanssa.

Luikan kasviretkiä kirjailija kuvaa tarkkuudella, joka sekä viehättää että ajoittain uuvuttaa lukijan. Vanhat paikannimet ja kasvien tieteelliset nimet ehkä ilahduttavat asianharrastajia, mutta samalla kuormittavat tekstiä.

Sama koskee osaa niistä kuvauksista, joissa Nina etenee sukututkimushankkeiden kanssa. Myös tietokirjoja kirjoittava Kortelainen ei ole malttanut karsia ja muokata tietosisältöä muotoon, joka paremmin palvelisi romaanin rakennetta. Toki tarjolla on myös elämyksiä. Luikan mukana lukija haistaa kasvit ja kaatopaikat, kompastelee kivikoissa ja liukastelee savessa. Suorastaan hurja on kuvaus Ninan retkestä kaupungin reunamille, jossa kulkukoirat hyökkäävät hänen kimppuunsa.

Kaunokirjana teos pääsee vauhtiin puolivälissä ja tarjoaa aivan lopussa myös yllätyksen. Kirjailija pitää huolen siitä, että Siemen-nimelle löytyy tekstistä monen tason merkityksiä.