Antti Hurskainen: Välinpitämättömyys

Antti Hurskainen: Välinpitämättömyys. Savukeidas 2016. 173 s.

Jos esseisti on väärinajattelija, korkealta perusteltujen ja vasten yleistä käsitystä rakentuvien huomioiden primus motor, Antti Hurskainen on sitä ja ei sittenkään.

Välinpitämättömyyden aiheet ovat varsin tavanomaisia: musiikki, kirjallisuus, tavaroituminen, uskonto, musiikki, kirjallisuus, tavaroituminen. Uskonto.

Toistuvat aiheet asetetaan yllättäviin asiayhteyksiin ja väärinajattelijan peruselementit ovat kasassa, vaikka latteuksiakin joukossa on.

Omakohtaisuus on esseiden hyve. Teksti pakottaa vuoropuheluun.

Antti Hurskainen, jo ensimmäisestä lauseesta lähtien, jossa väität, etten ole sinä, vaikka kuinka haluaisit, olen pakotettu keskusteluun kanssasi. Sanot, että kirjoitat tästä ja tuosta (tai oikeastaan kerrot Dostojevskin tekevän niin, mutta tahdot samaan), pyrit fragmentaarisuuteen.

Pidän siitä, kuinka käsittelet hikeä inhimillisen mutta myös eläimellisen sivilisaation merkkinä, ja siitä kuinka ripari on sinulle suljettu saari, Utøya, josta olet selvinnyt elävien kirjoissa, vaikka johtaja aivopesi laumaansa Breivikin raivolla.

Pidän myös siitä, että tunnustat häpeilemättä haluavasi olla jotain korkeampaa kuin taskukirjakauppias. Riemastuin siitä, kuinka kerroit halustasi juosta kaupastasi tyhjin käsin poistuneen Peter von Baghin perään osoittamaan tietouttasi kulttuuriin saralla.

En tiedä, pidänkö siitä, että sinun mielestäsi on olemassa ”kirjoi”, joita lukevat kulutushysteerikot, trendikkäät, artefakteihin rakastuneet teknomaanit, ja ”kirjoja”, joita lukevat kaltaisesi hitaat.

Entä jos Välinpitämättömyytesi olisi välinearvo, jonka luettuaan joku nostaa itsensä ”kirjoja” kuluttavien hitaiden joukkoon? Teenkö minä niin? Olen vähän sinä, teknomaanikko, vaikka et haluaisi.

Antti Hurskainen, miksi helvetissä sinun piti tuoda näihin Kaanaan häihin, joissa vesi pääosin muuttuu viiniksi, Britney Spearsin kaltainen ketkuttelija, jonka julkisuuskuva on jo niin läpipuitu, ettei siitä saa sanotuksi mitään uutta, vaikka kuinka pornokuvastoa aseteltaisiin feministisen vallan ahteriin? Kyllä tämä on jo kuultu ja nähty.

Antti Hurskainen. Minä tartun vielä esseekokoelmaasi uudestaan. Minäkin haluan juosta Peter von Baghin perään ja ”todistaa etten kuulu heihin”.

Juostessani heiluttelen esseekokoelmaasi käsissäni raivoisasti.

Sanna Jääskeläinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.