Ari Mennander: Teemu

Otava 2014, 320 s

Luonnonlapsi. Peter Pan, joka ei koskaan kasva aikuiseksi.

Se salamoi jäällä ja jään ulkopuolella, pyörittää kaverihovia, jakaa nimikirjoituksen kaikille, antaa mixed zonella kommentin jokaiselle toimittajalle.

Se on Suomen kaikkien aikojen jääkiekkoilija. Se kerää autoja, ei huolehdi huomisesta eikä oikein mistään muustakaan, on kalifornialaisempi kuin suurin osa kalifornialaisista.

Se on hän, muiden tuotteistama ja varmasti joskus hyväksi käyttämäkin Teemu Selänne, josta on lyöty miljoonia kirjaimia, mutta jota ei julkisuudessa, ei elokuvassakaan, ole vielä koskaan avattu pintaa peremmältä.

Ari Mennander, ystävä, yritti ja rakensi kirjaa Teemu kuin Iisakin kirkkoa.

Eikä siitä nyt vieläkään ihan valmista tullut.

Mennanderin kirja sisältää harmitonta ja tarkoituksetonta pikkukomediaa.

Se on odottanut pajassa monta vuotta hetkeä, jolloin suuri Selänne lopulta sanoo ei, en jatka enää jääkiekkoa, en mistään hinnasta. Sitähän Teemu ei ole tunnetusti sanonut.

Niinpä ehdittiin siirtyä sujuvasti vahvan tirkistelyjournalismin aikaan. Ihmiset on opetettu kurkkimaan julkkisten peräkammareihin. He klikkaavat sensaatioita tai pikemminkin ”sensaatioita”, jotka ovat pääsääntöisesti höttöä ja kuplaa.

Mennander ajatteli, että enää ei riitä yksin Selänteen sankaritarina, jonka kaikki tuntevat. Ylistetystä huippu-urheilijasta piti saada irti jotain muuta, jotain koukuksi kelpaavaa.

Lopputulos on hauska, mutta ei ammentava. Teemussa on 320 sivua. Kaksi niistä on pyhitetty kertomaan, että Selänteestä löytyy myös diktaattori, sovinisti ja despootti (itsevaltias). 318 muuta sivua on tuttu juttu -saagaa, jonka mukaan Teemu on mahtava kiekkoilija ja loistoheppu.

Ihminen Teemu Selänteestä ei lukija ota vieläkään selkoa. Irralliset heitot jäävät vaille perusteluja.

”Yhä enemmän Teemu on kietoutunut oman napansa ympärille. Ei se ole esimerkiksi läheskään niin solidaarinen ja ota toisia, varsinkaan isäänsä ja äitiään, huomioon kuten aiemmin”, kaksoisveli Paavo Selänne kertoo kirjassa.

”Hän on sovinistinen ja mustasukkainen”, äiti Liisa Selänne sanoo.

Mielenkiintoisia havaintoja, mutta kirjassa ne jäävät kiertämään ulkokehää turhakkeina. Kokonaiskuvaksi niistä ei ole.

Kirja tulee ulos aikana, jolloin huippu-urheilijoiden elämänkerroista on kasvanut parhaimmillaan vahvoja ja latauksellisia pakkauksia. Andre Agassin, Zlatan Ibrahimovicin, Floyd Landisin ja Suomessa Marko Yli-Hannukselan tarinat ovat lujaa kamaa, ne nostavat ihokarvat pystyyn ja uppoavat syvälle huippu-urheilun sisuksiin.

David Lagercrantzin kirja Minä, Zlatan Ibrahimovic on esimerkillisen rosoinen ja rehellinen kertomus, joka piirtää lukijalle tarkan kuvan ruotsalaisesta jalkapalloilijasta.

Voi olla, että vertailukohta on epäreilu, mutta siinä missä Zlatan-teos on kuin täysmaraton, Teemu jää puolikkaaksi.

Harmi. Onnistuessaan kirja Selänteestä olisi avannut ja selittänyt paitsi kohdetta itseään, myös jääkiekkoa ja huippu-urheilua.

Tällaisenaan on tyydyttävä pikkupaljastuksiin.

Sinänsä on mielenkiintoista lukea, että HIFK mokasi 1988, kun ei ottanut huippulupausta riveihinsä. Tai että Selänteellä tuli kaihertava välirikko Hjallis Harkimon ja Jokerien kanssa 2005.

Sirpa Selännettä viime kesänä kalvanut mustasukkaisuus – kun Teemu oli niin hot – on sen sijaan syytä lakaista jo harleekiinimaton alle.

Eväitä teoksessa on, eikä se ole edes huono.

Teemun pitkä ura kaartuu tiukasti ja jouhevasti. Ongelmat jääkiekkoilussa, poikasena lähes uran katkaissut kivulias Osgood-Schlatterin tauti, ongelmat kodissa, loukkaantumiset, tähtihetket...

Kiintoisaa luettavaa. Ansaitusti kirjan sivuja tullaan kääntelemään ahkerasti monessa suomalaiskodissa.

Mutta.

Sitä Teemu Selännettä, jota olen haastatellut MM-ottelujen jälkeen, sitä hikistä, pulputtavaa ja vähän myyttistä Teemua en tunne vieläkään kovin hyvin.

ILKKA KULMALA

Uusimmat

Kirjat

Lars Sund: Missä musiikki alkoi

Kirja-arvio: Miljoonasade-yhtyeen menestys, hiipuminen ja ylösnousemus saavat asiallisen käsittelyn Mikko Lundellin kirjoittamassa teoksessa

Johanna Laitila: Lilium regale

Hannu Niklander: Euraasian muistot

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir 3

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Jarmo Saarti: Ya Mo - Merkintöjä sisäisen karkotuksen ajalta

Pirita Tolvanen: Paroni - Jarno Saarisen elämä

Aleksanteri Kovalainen: Kansallinen herätys

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.