Ari Räty: Syyskuun viimeinen

Ari Räty: Syyskuun viimeinen.Tammi 2017. 309 s.

Vankilassa työtoiminnan ohjaajana työskennelleen Ari Rädyn (s. 1968) esikoisdekkarin äärellä tekee mieli tehdä ulkokirjallinen päätelmä, että hän on kohdannut vankilassa ihmisiä, joiden elämänpolut poikkeavat joskus rajusti normikansalaisten kokemusmaailmasta.

Kovin riipovia ovat Rädyn kirjan henkilöiden elämät ja kirjan tapahtumat. Syyskuun viimeinen kulkee niin sanotun kovaksi keitetyn rikoskirjallisuuden perinteessä.

Romaanin juoni käynnistyy, kun viisi kaverusta löytää tutun tytön, joka on surmattu vain hetki ennen poikien sattumista paikalle. Yhdelle pojista, Syyskuuksi kutsutulle Tomille, 14-vuotiaana kuolleesta Elinasta tulee pysyvä murheenaihe. Hän kehittää itselleen pakkomielteen löytää Elinan surmaaja.

Kertomus hyppelee episodista toiseen, kun Syyskuu kavereineen vanhenee pojista miehiksi. Syyskuun oma tausta on vaikea. Tyly lapsuus on tehnyt hänestä ulkoisesti kovan, mutta sisimmässään hän on säilyttänyt empaattisen, hyvällä tavalla lujan luonteensa.

Vuosien kuluessa useita tyttöjä murhataan samantapaisesti. Poliisit astuvat kertomukseen etsimään sarjamurhaajaa. Aika monella tarinan tyypillä on hyytävä katse ja vaarallisen miehen maine. Kaiken yllä leijuu uhka: ”Ainoa varma asia tulevaisuuden sumuun kietoutuvan labyrintin päässä oli väkivalta.”

Juonisokkeloa mutkistaa erittäin paha poliisi, jonka toimialat hämärähommissa jäävät paljolti sumuverhon suojiin. Jää epäselväksi, millä tavalla häijyläisen intresseihin sopii tyttösurmien tutkinnan häirintä. Muutakin kerronnallista huojuntaa kirjassa on. Jollain rosoisella tavalla outo epävakaus tehostaa tarinan viiltävää tunnelmaa.

Syyskuun kaltaisia hyljeksittyjä hyviksiä on toki ennenkin sanataiteessa tavattu. Se ei vähennä Syyskuun merkitystä. Hänestä jää surullisen hahmon ritarin haikean kaunis muisto.

Helena Miettinen