Arto Mansala: Kohti kaaoksen pitkää yötä. Kolme kautta Moskovassa.

WSOY 2015. 511 s.

Winston Churchill arvioi giniviisaan kirkkaudella Venäjän olevan ”mysteeri, joka on kiedottu pulman sisällä olevaan arvoitukseen”. Omalla tavallaan Venäjän arvoitusta lähti avaamaan vuonna 1967 Arto Mansala, tuolloin 25-vuotias ulkoministeriön virkamies.

Kohti kaaoksen pitkää yötä keskittyy Mansalan vuosiin Moskovan-suurlähetystössä: 1967–70 avustajana, 1974–76 neuvoksena ja 1993–96 suurlähettiläänä. Näistä vuosista Mansala panoroi Neuvostoliiton ja Venäjän politiikan isoja linjoja, ja ”Suomen liikkumavaraa” niiden suhteen.

Mansalan teksti aaltoilee yleisen historiatietämyksen ja suurlähetystön virkamiesvisioinnin välillä. Suurelle yleisölle kirjoitettu teos jättää toki paljon kertomatta. Sen sijaan Mansala käy läpi tunnettuja tapahtumia (tarkimmin vallankaappausyritystä syksyllä 1993), lähetystöarkea ja diplomaattien kulttuuririentoja.

Kahta ensimmäistä pestiä leimasi lähetystön huono ilmapiiri, joka johtui isäntäparin ongelmallisesta asetelmasta.

Suurlähettiläs Jaakko Hallama oli sairauden vuoksi käytännössä puhekyvytön. Hallamaa ei kuitenkaan saatu moninaisista toiveista huolimatta vaihdettua. Nähtävästi ainoa syy tähän oli presidentti Urho Kekkosen ja suurlähettilään puolison Anita Hallaman ”kiinteä kontakti”.

Tuoreemmin särähti tieto, jonka mukaan Vladivostokissa 1974 tapahtuneen sairauskohtauksen seurauksena neuvostojohtaja Leonid Brežnev vaipui koomaan, josta hän ilmeisesti tokeni jossain vaiheessa ennen luopumistaan vallasta 1982.

Lähteenään akateemikko Aleksandr Jakovlev Mansala mainitsee Brežnevin ajan todelliseksi vallankäyttäjäksi NKP:n pääideologi Mihail Suslovin.

Perestroikan ja glasnostin suunnittelijana toimineen Jakovlevin mukaan neuvostososialismi pohjautui ”valheeseen ja väkivaltaan”. Harmi, että tätä militarismia halivaa ja nationalismilla uudelleenkoristeltua perintöä vaalitaan taas.

Diplomaattina Mansala vaikuttaa olleen hyvin ammattitaitoinen ja pidetty. Yhtä kantelukirjettä lukuun ottamatta hän ei nosta työuraltaan esiin henkilökonflikteja.

Mitä nyt vuonna 1993 silloinen ulkoministeri Paavo Väyrynen kehotti Lapissa ladulla sipannutta Mansalaa kohentamaan hiihtokuntoaan. Jospa Mansalalla on siihen nykyään ansaitsemaansa aikaa.

Lokakuulle 2014 päivätyn vakaakatseisen teoksen näkemys Venäjän tulevaisuudesta on perustellun pessimistinen. Viimeaikainen öljyn hinnan lasku, ruplan arvon heikkeneminen ja Venäjän putoaminen roskalainaluokkaan tuskin vakauttavat suurvallan tietymättömiä teitä kohti demokratiaa.