Arvio: Iisalmelaiskaksikon moniääninen esikoisjännäri on vaativa urakka lukijalle

Tomas Gads: Pirulainen. Bazar 2019. 333 s.

Uuden kotimaisen rikoskirjailijan Tomas Gadsin takaa paljastuu iisalmelaiskaksikko Satu Roos ja Kaisa Nummela, molemmat koulutukseltaan sosiaalipsykologeja.

Heidän esikoisromaani Pirulainen on leikillisestä yhdessä kirjoittamisen ideasta tuhdiksi kirjaksi kehkeytynyt toteutuma. Kirjan juonesta leikillisyys on silti kaukana.

Tarina alkaa keskeltä ahdistavaa tilannetta, jota uhri yrittää kestää järkeilyn avulla: ”Vasta kihlautumisen jälkeen hän oli ymmärtänyt, mitä oli väkivalta ilman verta. Se ei roiskunut seinille eikä tahrinut mattoja, mutta rampautti. Vakavasti. -- Koko skaala oli tullut tutuksi. Kaikki sen synkät sävyt. -- Niin kävi nytkin.”

Kirjan ensirivit virittävät jännityksen huippuunsa, mutta tarinan fokus lehahtaa muualle. Siirrytään esittelemään henkilöitä, joista komisario Halme kokoaa mutkikkaiden tapausten erikoisyksikköä Lounais-Suomen poliisiin. Hän rakentaa poliisiryhmäänsä monipuoliselle osaamiselle.

Leski ja Linda-tytön äiti Ann-Mari Forsman on entinen talousalan huippujohtaja. Niklas Lindholm hallitsee tietotekniikan. Sergei Petrov tuo porukkaan itäsuomalaista katu-uskottavuutta ja Magnus Mehtonen suomenruotsalaista hienostusta.

Tomas Gadsin sosiaalipsykologinen osaaminen näkyy Halmeen poliisitiimin ryhmädynamiikkaan keskittymisessä, mutta tässä piilee myös ongelma. Ryhmää kuvataan jatkuvasti liikkuvalla näkökulmalla. On melkoinen urakka sekä kirjoittajille että lukijalle kartoittaa, mitä kukin ajattelee kenestäkin.

Ryhmä saa tehtävän, kun polttariporukka törmää mädäntyneeseen ruumiiseen Turun saaristossa ja samaan aikaan ilmoitetaan merkittävä yritysjohtaja kadonneeksi. Rikostutkinta etenee tunnollisesti ja siten ymmärrettävästikin hitaan oloisesti.

Samalla poliisit opettelevat sietämään toisiaan ja selvittelemään näkemyseroja.

Romaanin rakenne on vaativa. Juonta kuljettaa monta ääntä. On rikoksia suunnittelevan monologeja. Välillä saadaan otteita psykoterapiaistunnoista.

Kirjan ensirivien esittäjä on arvoitus. Päälinjaa vievät Halmeen ryhmäläiset, yhdessä ja erikseen, työssä ja vapaalla. Seurattavaa on niin paljon, että varsinaiset rikosjutut unohtuvat välillä sivuun, mutta kyllä ne maaliin saadaan.

Kirjan perustana on ymmärrys, että kaikkia ihmisiä koskee mielenterveyden kunto ja historia. Kenellä tahansa voi olla myös pimeä puoli, noloista addiktioista hengenvaaralliseen julmuuteen. Mutkikkaiden rikosjuttujen osapuolten elämänkulkukin pitäisi tutkia.

Kertomus ei lopu leppoisissa tunnelmissa. Loppusivuilla Ann-Mari tekee veret seisauttavan löydön, josta tulee Halmeen ryhmän seuraavan tarinan selvitettävä.

Helena Miettinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kirjat

Kirja-arvio: Kielen matemaattista painavuutta, täsmällisyyttä

Kulta, mihin panisimme ruumiin? – Dekkarikirjailija Emelie Scheppen kotona puheenaiheet ovat usein hieman makaabereja

Kirja-arvio: Anna-Leena Härkösen Kenraaliharjoituksessa on kyse yllättäen saapuvasta identiteettikriisistä

Kirja-arvio: Matti Mäkelän syöpädiagnoosi vakavoittaa lukijan, mutta kirjailija itse ei murehdi liikoja muistelmissaan

Anssi Hemmilän Ilosaari on ironinen viihderomaani

Kirja-arvio: Tiina Lehikoisen Terra Nova ravistelee hereille ja saa tarkistamaan omia asenteita

Arvio: Tommy Tabermannin Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä on rakkaudentäyteinen teos

Kirja-arvio: Pertti Lassilan Kovassa valossa kuvaa kahden naisen elämää

Kirja-arvio: Tomuisia miehiä ja valtavia vetureita

Kirja-arvio: Aki Salmelan Eläimen varjo venyttää proosarunon käsitettä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.