Arvio: Tervon elämäkerta paljastaa Vesa-Matti Loirista uusia kohahduttavia asioita, mutta on ennen kaikkea loistava kirjallinen suoritus

Jari Tervo: Loiri. Otava 2019. 719 s.

”Maantietä matkaa kirjaton, karjaton mies.” Niinhän se alkaa, yksi Vesa-Matti Loirin Eino Leino -levytysten bravuureista, Löysäläisen laulu Loiri–Leino-levysarjan toiselta albumilta.
 

Jari Tervon Loiri.-elämäkerran luettuaan ymmärtää, miksi Loiri puhaltaa Leinon tekstiin sen hengen, jonka puhaltaa.

Loirin taloushuolet ovat olleet vuosikymmenten varrella vielä syvempiä mitä lehdistö on saanut kansalle selvitettyä. Vielä kiivaampaa on ollut trafiikki koti- ja seurusteluasioissa. ”Outoja hälle kun on isänmaa, kotipaikka ja lies, puolue, perhe ja muu, verot, verka ja velka ja ies.”

Tervo nyrkkeilee poikkeusyksilön elämäkerran niin tiukasti 700 sivuun, että vääryys tapahtuu, jos Tieto-Finlandia ei napsahda. Harvoin genren teos pääsee näin kohteensa nahkoihin ja lukijan iholle. Loiri–Leinon lisäksi voidaan ruveta puhumaan Tervo–Loirista.

”Mutta hän laulaa! Kuulkaa, hän kulkeissaan hyräelee hymysuin kuin virsiä vierahan maan...”
 

Vesa-Matti Loirin elämäkerran voisi lukea taivastelevaan iltapäivälehtityyliin. Isän suvussa on mielisairautta, äiti on väkivaltainen, ”äiti, äiti”, kuten Loiri ensimmäisen elokuvaroolinsa Poikien finaalissa Jakena unohtumattomasti huutaa.

Loiri on ollut nuoresta asti kiinnostunut parapsykologiasta, kokenut lapsena ufosieppauksen ja pitänyt myöhemmin yhteyttä selvänäkijä Aino Kassiseen.

Hän on seurustellut, asunut ja tehnyt lapsia monien kauniiden naisten kanssa. Monen tunnetun näyttelijättären kanssa on ollut sutinaa.

Hän on näköjään käyttänyt kannabista viime vuosiin saakka. Alkoholinkulutus vielä tällä vuosituhannella on ollut parhaimmillaan luokkaa litra viinaa joka päivä – useampi vuosi putkeen.

Verovelka on ollut massiivista, ja siitä selviämiseen on tarvittu muun muassa Erkki Liikasen henkilökohtaista apua.

Tämä kaikki on vienyt Loirin välillä mielisairaalaan.

Tämä on kuitenkin vain elämää, ei sen enempää, pintakuohua. Pinnan alla päilyy Tervon tavoittelema iso kala, poikkeusyksilön kyky kaivautua ihmisyyden peruskiville erilaisissa toimissaan, lahja koskettaa eri taustoista tulevia ihmisiä, lopulta: taiteen lopullinen selittämättömyys.

Kirjoittajan myhäily ei loista rivien väleissä vaan tekstinylisinä reklaameina. Kaiken, mihin Loiri tarttuu, oli se Rauta-ajan korkeaa tai Uuno Turhapuron matalaa, hän tekee Loirin näköisesti, isosti, elämän tarjoaman sarkan pohjia myöten ryystäen.

Kun Loiri lapsena rakastuu Kauniin Veeran Assi Nortiaan, se vie viisivuotiaan järjen. Kun Loiri lihoo, hän lihoo kunnolla, 150-kiloiseksi. Loiri on suomalaisen viihteen Suuri Gargantua ja tällaista on hänen hirmuinen elämänsä.

”Mitä sinulle on tapahtunut”, kysyy järkyttynyt Marita Hakala Matkalla pohjoiseen -elokuvan ensi-illassa, yksi Loirin elämän naisista, kun Loiri on turpeimmillaan ennen mahalaukun ohitusleikkausta.
 

Kun ihminen askaroi puoli vuosisataa useilla foorumeilla, teattereissa näytellen, elokuvia ja levytyksiä tehden, konsertoiden, televisiossa hupaillen, urheillen, on elämäkertaa mahdoton kirjoittaa kronologisesti. Kirjasta tulee puhelinluettelo, jos tekijä ottaa luetellakseen kunkin vuoden naisen, äänilevyn ja Uuno-elokuvan.

Suosituin ratkaisu näissä tapauk­sissa on ryhmitellä elämää teemoittain, ja näin Jari Tervo toimii. Tekstin tehoa se paikoitellen syö, kun aikajana poukkoilee.

Samoista vaivoista kärsi esimerkiksi Petri Nevalaisen Mikko Alatalo -elämäkerta. Mutta minkäs teet näiden monitekijöiden kohdalla. Sisätarinoiden ojat juoksevat kerronnan suureen kymeen, joka imee.
 

Parhaat elämäkerrat maalaavat kohteensa laajempiin kehyksiin. Yksilöä luo myös hänen aikansa, ”ne olosuhteet, saatanan olosuhteet”, kuten kitaristi Deke Leonard on todennut.

Hätäisimmillään elämäkerroista näkee, että aikakehikko on luotu Mitä Missä Milloin -kirjoista ja Wikipediasta. Ei nyt.

Jari Tervo veistelee Loirin elämän taustalle muuttuvan maailman sodanjälkeisestä syntymävuodesta 1945 Sauli Niinistön johdolla paikkaansa etsivään Suomeen. Samalla Tervo pääsee ohimennen kertomaan suurten ikäluokkien tarinan. En tiedä, kuinka moni täkäläinen kirjoittaja osaisi näin luontevasti liikkua sekä historian, politiikan, urheilun että viihdeteollisuuden syvemmissä ajankuvissa.

Nautin, kun Tervo ohimennen nuijii Venäjän toimet Krimin niemimaalla 2014 tai puhuu suomalaisen rasismin yksisilmäisenä nousevasta päästä Euroopan pakolaisaallossa 2015.

Siinä nousee näkymätön keskisormi Tervon sosiaalisessa mediassa peräänsä saamille trolleille ja räkyttäjille, joiden suomalaisuus on sitä vaatimattominta sorttia, puskista huutelua.

”Minkä he mahtavat? Pikkuisen piinata vain”, kuten Eino Leino runoili Löysäläisen laulussa.

Moni elämäkerta rakentaa jännitteensä kuolemaan, mutta Loiri – hän elää! Tervon ratkaisu on vaihtaa kaikkitietävän kertojan lavea selostus finaalissa yksikön ensimmäiseen persoonaan, Loirin omaan ääneen. Vaikutus on järisyttävä.

Loiri. on itsevarma nimi kirjalle, mutta on vaikea nähdä, miten kukaan voisi kirjata Loirin elämää tämän paremmin.

Suonna Kononen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Loiri on seurannut himojaan niin työn, naisten kuin päihteidenkin saralla – surujen summa ajoi ikonisen taiteilijan yrittämään itsemurhaa

Uusimmat

Kirjat

Arvio: Näillä Heli Laaksosen runoilla voit pelastaa päiväsi

Kirja-arvio: Kersti Juva tarjoaa mielenkiintoisia havaintoja kielestä ja sen vivahteista

Kirja-arvio: Tarinoiva kirja kokoaa valokuvat Eppu Normaalin yhteistyöstä valokuvaaja Harri Hinkan kanssa

Kirja-arvio: Marianna Stolbowin esikoisromaani herättää paljon kysymyksiä

Kirja-arvio: Teemu Keskisarjan uusi kirja kuvaa tapahtumia, joita käsiteltäisiin nykyään sotarikostuomioistuimessa

Kirja-arvio: Anna Puu tarinoi itsestään ja musiikistaan lempeästi ja tunteellisesti tuoreessa elämäkerrassaan

Kirja-arvio: Eira Mollberg kuvaa rehellisesti alkoholiriippuvuuttaan dokumenttiromaanissa, joka dramatisoitiin saman tien myös näyttämölle

Kirjaarvio: Suomalaisen Malinin karu kohtalo avaa ikkunan 1600-luvun maailmankuvaan

Sarjakuva-arvio: Tauri Oksalan Kymppiegee on episodimainen kertomus erään setelin matkassa

Kirja-arvio: Kari Häkämiehen kahdeksas romaani jatkaa poliittisen vallan tutkimista

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.