BRUNO K. ÖIJER - Hopeanmustaa

BRUNO K. ÖIJER

Hopeanmustaa

Suom. Markku Into. Sammakko 2010, 96 s.

Bruno K. Öijer on ilmiö modernissa ruotsalaisessa lyriikassa. Hän on samalla lukevan yleisön suosima ja kriitikkojen ylistämä vahvojen visioiden runoilija, joka vetää karismaattisella esiintymisellään lausuntaillat tupaten täyteen.

Hopeanmustaa-kokoelmassa (alkuteos 2008) Öijerin romanttinen ja eksistentiaalinen runoilijan laatu on häikäisevimmillään.

Taustalla vaikuttavat niin William Blaken jylhät kosmiset näyt kuin Walt Whitmanin vaellusrunouden maanläheiset ja aistimelliset perspektiivitkin unohtamatta ripausta kirottua runoilijaa Arthur Rimbaudia. Itse asiassa pinnan alla vaikuttavat aika samat kosmiset lainalaisuudet, jotka ovat ohjanneet niin Bob Dylanin, Leonard Cohenin kuin myös Jim Morrisonin lyyristä kuvastoa.

Öijerin runot rakentavat hänelle ominaista vahvaa kosmista perspektiiviä. Runoissa on aivan oma ajan, tilan ja atmosfäärin tuntu, katoavuuden kosketus ja eräänlainen syvä eksistentiaalinen viilto: "minulla ei ollut valinan varaa/ istuin ja kuuntelin/ maanalaista flyygeliä/ näin jäänaisen edessäni/ hän soitti kauniisti/ hänen vaaleat kyynärpäänsä sojottivat/ valaisivat pimeässä holvissa/ ja oveni oli auki/ sävelet leijuivat ja levähtivät maahan/ kevätkukkien sinisade/ helähti hennosti/ virtasi ruohon lomitse".

Yhtä uppiniskaisen romanttisesti meillä uskalsi kirjoittaa vain Arto Melleri, joka tunsi vetoa goottilaiseen kuvastoon ja Edgar Allan Poen runouteen. Öijerin runous liikkuu näiden samojen poelaisten motiivien ja vastakohtien ytimessä.

Kauhu ja kauneus eivät olekaan niin kaukana toisistaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.