Belsassarin tytär

Barbara Nadel Belsassarin tytär

Suom. Anna Rantanen. Moreeni 2010. 470 s. Englantilainen Barbara Nadel on jo kirjoittanut kolmetoista komisarion Cetin Ikmenin tutkimuksista kertovaa kirjaa. Nyt on suomennettu sarjan ensimmäinen osa.

Istanbulilainen Ikmen on kiinnostava lisä poliisihahmojen laajaan galleriaan.

Nukkavieru Ikmen polttaa tupakkaa kuin korsteeni ja naukkailee tiuhaan brandypullosta, mutta samalla hän rakastaa syvästi vaimoaan Fatmaa ja lapsikatrastaan.

Ulkokuori kätkee sisälleen terävän poliisin, joka sanailee reippaasti kollegoidensa kanssa.

Belsassarin tytär -kirjan avaus on sokeeraava. Istanbulin ränsistyneestä juutalaiskorttelista löytyy raa'asti tapettuna vanha juutalaismies.

Merkit viittaavat rasistiseen rikokseen, mutta onko näin. Ikmen ja hänen apulaisensa ylikonstaapeli Suleyman aloittavat tutkimukset, joissa piisaa käänteitä.

Tarinaan liittyy englantilainen miesopettaja, venäläinen emigranttiperhe ja saksalainen natsimenneisyyttään piilotteleva liikemies.

Juonen kiemurat vievät aina Venäjän vallankumouksen aikoihin ja tsaari Nikolai II:n perheen kohtaloihin.

Nadel kertoo tarinan ronskilla otteella. Verisiä yksityiskohtia ja kiihkeitä tunteita on tarjolla.

Nadel on viehättynyt myös kuvaamaan suorasukaista seksiä.

Paikka paikoin tarina on turhan ennalta-arvattava ja eräiden henkilöhahmojen kliseisyys ärsyttää.

Istanbul on kuitenkin värikäs ja monikulttuurinen tausta tapahtumille.

Kaupungin hyörinä, katukuvat ja rakennukset vyöryvät päälle. Nykyajan Istanbul on ilman muuta ansainnut dekkarinsa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.