Carlos Ruiz Zafón - Enkelipeli

<p> <i>CARLOS RUIZ ZAFÓN </i><i>Enkelipeli</i></p><p><b>Suom. Tarja Härkönen ja Anu Partanen. Otava 2009. 607 s. </b></p><p><i>Tuulen varj</i>o -romaanilla maailmanmaineeseen noussut espanjalainen <b>Carlos Ruiz Zafón</b> (s. 1964) on hyödyntänyt hyväksi havaittua ideaa myös uudessa kirjassaan.</p><p>Teoksissa on paljon samoja elementtejä: muun muassa mystinen Unohdettujen kirjojen hautausmaa, kirjallisuuden keskeinen asema ja tapahtumapaikka Barcelona. <i>Enkelipeli</i> haiskahtaakin vanhan kertaukselta.</p><p>1900-30-luvuille sijoittuva <i>Enkelipeli </i>edeltää <i>Tuulen varjoa,</i> joka kuvaa sodanjälkeistä aikaa.</p><p><i>Enkelip</i>eli on jännitys-, kauhu- ja rakkaustarina. Kauhuromantiikaksikin sitä voisi luonnehtia. Kirjassa myös versioidaan vanhaa teemaa taiteilijan sopimuksesta paholaisen kanssa ja mitä siitä seuraa.</p><p>Nuori kirjailija David Mart&iacute;n suostuu salaperäisen pariisilaiskustantajan Andreas Corellin tarjoukseen ja alkaa kirjoittaa teosta uskonnosta tai pikemminkin luomaan hänelle uskontoa. Palkkiona on iso tukku rahaa ja kuolemattomuus. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan.</p><p>Tappaja liikkuu Mart&iacute;nin ympärillä: tuttuja alkaa kuolla ja outoja onnettomuuksia sattuu. Mart&iacute;n joutuu itse epäillyksi ja siksi hän päättää selvittää kuka vainooja on. Loppua kohti Mart&iacute;nin pakkomielle saa yhä epätoivoisempia piirteitä. Väkivaltaa, ahdistusta ja tummia sävyjä piisaa. Rakkauskin on mollivoittoinen.</p><p>Zafón hallitsee monikerroksisen juonen ja osaa pitää yllä kiehtovaa tunnelmaa. Teknisessä mielessä kirja onkin moitteeton, mutta sydäntä siinä saisi olla enemmän. </p><p>Lukijan on työlästä eläytyä päähenkilön elämään.</p><p>Kun Zafón kuvaa Barcelonaa ja erityisesti sen katujen sekä rakennusten mosaiikkia, niin silloin hän on vahvimmillaan. </p>

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.