Charles Darwin - Tunteiden ilmaisu ihmisissä ja eläimissä

CHARLES DARWIN Tunteiden ilmaisu ihmisissä ja eläimissä

Suom. Anto Leikola. Terra Cognita 2009, 326 s.

Kenen tahansa kannattaa muistuttaa itselleen, että elämme edelleen Charles Darwinin (1809-1882) juhlavuotta. Tiede- ja julkaisurintamalla merkkivuosi onkin saanut suuren huomion, Suomessakin.

Darwinin kirjallinen tuotanto on kunnioitettavan laaja. Vastikään suomennettu teos Tunteiden ilmaisu ihmisissä ja eläimissä ilmestyi vuonna 1872 nimellä The Expression on the Emotions in Man and Animals. Opusta pidetään evoluutiopsykologian klassikkona.

Nimensä mukaisesti kirja käsittelee ilmeiden, eleiden ja muiden kehollisten liikkeiden välityksellä tapahtuvaa emootioiden ilmaisua. Sisältö keskittyy enemmälti ihmisen ilmaisuihin.

Darwinin tutkimusmetodin muodostavat suora havainnointi, keskustelut erityisesti psykiatrien kanssa, psykiatrisille potilaille tehdyt kasvojen sähköärsytyskokeet ja niistä otettujen valokuvien tulkinta sekä Darwinin avustajien hankkimien tarkkojen muita rotuja koskevien havaintojen tulkinta.

Perusteellinen työ Luonnollisesti Darwin on käyttänyt lähteinä myös aikansa eturivin tieteellistä kirjallisuutta. Hänen tutkimuksensa liikkuu lähinnä etologian (eläinten käyttäytymisen vertaileva tutkimus), anatomian, fysiologian, neurologian ja psykiatrian alueilla.

Taustalla on paradigmaattisessa asemassa Darwinin oma yleinen evoluutioteoria.

Kaikkineen Darwinin tutkimusote on valtavan tunnollinen ja perusteellinen. Anatomia-puolella hän esittelee millintarkalla otteella eri kasvolihasten toiminnan tietyntyyppisten ilmeiden rakentumisessa. Piirrokset ja valokuvat täsmentävät opiskeltavaa asiaa.

Darwinin hypoteesi ja sen todentaminen tulee vähitellen kirjan sisällön edetessä ja uudelleen synoptisesti lopussa. Eläinten ja ihmisten useimmat ilmeet ja eleet eivät ole opittuja vaan perittyjä.

Ihmisten tunneilmaisut ovat (tietyin poikkeuksin) myös universaaleja, samoja eri roduilla. Ne ovat myös osin yhteisiä korkeimmille eläimille.

Ihmistä koskeva johtopäätös ilmeiden universaaliudesta on se, että rodut polveutuvat samasta kantajoukosta.

Erilaisia tunteita Se, mitä Darwin sanoo kissojen, koirien ja hevosten tunneilmaisuista, on eläimiä tarkkailleille maallikoillekin varsin tuttua.

Hevonen voi säikähtää niin voimakkaasti, että ratsastaja tuntee sen sydämen lyönnit satulan läpi.

Mutta harva varmaan tiesi, että gibboniapinat kykenevät tunteita ilmaistessaan jollain tapaa laulamaan.

Niiden sävelalue on oktaavin kokoinen, ja ne etenevät puolin sävelaskelin!

Darwin esittelee erittäin suuren määrän ihmisen erityyppisiä tunneilmaisuja. Kyyneleisiin saakka johtava nauru on yhteistä eri roduille.

Jonkun ihmisen matkiminen herättää myös villeissä (Darwinin ilmaisu) herkästi naurun.

Raivon ilmaukset, lattialla kieriskely, huutaminen ja pureminen, ovat samantyyppisiä eurooppalaisilla ja hindulapsilla sekä - ihmisapinoilla.

Jos Darwinin kirja on tullut luettua sisäistävällä otteella, on hyvin mahdollista, että tuttavia tulee vaivihkaa havainnoitua jonkin aikaa uudella tarkkaavaisuudella. Tunneilmaisujen tarkka esittely voisi kiinnostaa myös näyttelijöitä. Darwin itse viittaa paikoin tähän ammattikuntaan.

Anto Leikolan suomennos virtaa suvereenina. Kaikkineen kirja mittaa perusteellisuudellaan lukijan kärsivällisyyden.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.