Clarice Lispector:Passio

Clarice Lispector

Passio

Suom. Tarja Härkönen. Teos 2014. 206 s.

Argentiinalaiskirjailija Jorge Luis Borges antoi Franz Kafkalle odottamattomia edeltäjiä. Zenon Elealaisella, muinaiskiinalaisella Han Yulla ja tanskalaiseksistentialisti Søren Kierkegaardilla on tuskin mitään yhteistä – paitsi se, että Kafkan omintakeisuus, hänen hahmotuksiensa paradoksaalisuus, on heidänkin muistettavimpien ajatustensa tunnuspiirre. He ovat Kafkan edeltäjiä, mutta vain siksi, että Kafka kirjoitti siten kuin teki ja niin loi heidät edeltäjikseen.

Kierkegaardilla on poikkeuksellinen kunnia kuulua myös brasilialaiskirjailija Clarice Lispectorin edeltäjiin. Välittävänä hahmona on Kafka, jonka laajalti tunnustettu sukulaisuus Lispectoriin käy ilmi Tarja Härkösen häikäisevänä suomennoksena ilmestyneen Passio-romaanin lähtötilanteesta: varakas valkoihoinen nainen astuu entisen kotiapulaisensa huoneeseen, nauliintuu paikoilleen nähdessään muutoin siistin huoneen kaapista ryömivän torakan ja kammottavan kohtaamisen voimasta läpikäy täydellisen sisäisen muodonmuutoksen.

Kafkan Gregor Samsa heräsi levottomista unista ja huomasi muuttuneensa hirviömäiseksi hyönteiseksi. Lispectorin G. H. kohtaa hirviömäisen hyönteisen ja sinkoutuu levottomana ja kuumeisena vyöryvän olemisentunnun syövereihin.

Lispectorin sukulaisuus Kierkegaardiin syntyy muodonmuutoksen sisäisyydestä. Teoksessaan Pelko ja vavistus Kierkegaard käsittelee Raamatun tarinaa Abrahamista ja Iisakista ja muotoilee ajatuksensa uskon kaksoisliikkeestä.

Kenen tahansa on mahdollista suorittaa luopumisen ääretön liike, joka edellyttää vain sen, että tunnustaa syvimmät toiveensa mahdottomiksi toteutua ja ottaa tästä koituvan tuskan omakseen.

Abraham sitä vastoin on esimerkki uskon liikkeestä, joka tunnustaa tämän mahdottomuuden ja siitä huolimatta, ”absurdiuden nojalla”, uskoo saavansa sen minkä haluaa. Mikään ei Kierkegaardin mukaan ole tätä vaikeampaa.

Lispectorin passio, yhtaikaa intohimo ja kärsimysnäytelmä, tapahtuu vimmatun kauniin ja odottamattomiin laajuuksiin sinkoutuvan kirjoituksen kaksoisliikkeessä.

Torakka heittää G. H.:n vastakkain elämän neutraaliuden kanssa, sellaisen perimmäisen yhdentekevyyden, joka oikein ymmärrettäessään sallii persoonallisten ja asiallisten eroavaisuuksien jäädä silleen. On vain luovuttava kaikesta ja silti uskottava – absurdiuden nojalla – että kaiken saa takaisin. Kun tämä kaikki on ohi, nainen ajattelee, menen kaupungille tanssimaan parhaassa sinisessä mekossani.

Voi olla erheellistä puhua Passiosta nimenomaan uskon kaksoisliikkeenä. Tähän sen avaamat näkymät ovat liian materiaalisia ja epähenkilöllisiä, liian eläimellisiä, kasvillisia ja sykkiviä. Kenties on mahdollista sanoa Lispectorin G. H.:n olevan Kierkegaardin Abraham – mutta tämä olisi totta vasta pitkän, kouraisevan ja kielellisesti häkellyttävän muodonmuutoksen jälkeen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.