David Foster Wallace: Kummatukkainen tyttö

David Foster Wallace: Kummatukkainen tyttö. Suom. Juhani Lindholm. Siltala 2016. 320 s.

Mitä David Foster Wallace (1962–2008) ei tee? Hän ei kirjoita abstraktisti, mikäli laatusanaa käytetään niin kuin sitä käytti G.W.F . Hegel, jolle se merkitsi täsmällisyyden sijasta yksipuolisuutta.

Mitä David Foster Wallace tekee? Hän kirjoittaa abstraktisti, mikäli laatusanaa käytetään niin kuin sitä käytti Søren Kierkegaard, jolle se merkitsi yksipuolisuuden sijasta täsmällisyyttä.

Mitä Wallace tekee abstraktioillensa esimerkiksi Juhani Lindholmin alati valppaana suomennoksena ilmestyneessä Kummatukkaisessa tytössä, joka sisältää tusinan verran novelleja, kuusi varhaisesta ja toiset kuusi myöhäisestä tuotannosta?

Hän sysää ne liikkeeseen, antaa niiden muovata omat äärensä, ylittää rajansa ja kytkeytyä seuraavaan, ja aina senlaatuista kieltä käyttäen, jossa jokaisen virkkeen jokainen yksityiskohta voi yllättäen haarautua odottamattomaan suuntaan.

Mitä David Foster Wallace ei tee abstraktioillensa? Hän ei käsittele niitä abstraktioina, toisin sanoen pelkkinä käsitteinä ja älyllisinä rakennelmina, jotka ovat kiinnostavia vain sikäli kuin ne tuottavat kuivasti rahisevaa mielihyvää.

Tämä ei luonnollisesti estä häntä kääntämästä Raamatun lauseita formaalin logiikan kaavoiksi. Tai ylipäänsä tuottamasta hengästyttäviä tekstimassoja, joita lukeakseen on oltava paitsi sinnikäs ja tarkkaavainen myös herkkä kaikkein katoavimmalle yksilöllisen kokemuksen ainekselle.

Wallacen lukemiseen ei siten riitä, että omistaa aivot. Wallacea lukeakseen on tultava aivoiksi, niin kuin sanoisivat ranskalaisfilosofit Gilles Deleuze ja Félix Guattari, joiden mukaan joksikin tuleminen on elävä ja vahvasti ruumiillinen prosessi. Vasta sitten Wallacen yltiöälyllinen kirjoitus muuttuu myös tunteelliseksi kokemukseksi, jossa aivot ja sydän käyvät samaa vilkasta ja moniaalle rönsyilevää tahtia.

Hannu Poutiainen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.