Erkki Lahti - Isoja lintuja

Myllylahti 2012. 240 s.

Pohjois-Savon TE-keskuksen kalapuolen aiempi johtaja, on ollut yliopistossa väitelleenä ”kalatohtorina” ja uutterana metsästäjänä mainio lisä maan eräkirjailijoiden harvalukuiseen joukkoon.

Eräkirjallisuus on tänä päivänä vaikea laji, kun suurriistan pyytäminen on rajoitettua ja kun joskus jopa tuntuu, että kaikki olennainen on sanottu. Ajatkin ovat muuttuneet sitten Ludvig Munsterhjelmin ja Kurt Martti Walleniuksen päivistä. Jos joku ryhtyy vaikkapa kenraali Gustaf Hägglundin tavoin kehumaan julmilla, eksoottisilla saaliillaan, hän saa piintyneetkin metsästäjät nostelemaan ihmetellen kulmiaan.

Erkki Lahti on mainio kirjoittaja siinä mielessä, että hän osaa laittaa lukijansa nauttimaan myös hiljaiselosta ja iloitsemaan pienimmästäkin ahvensintistä, jonka kalamies onnistuu onkeensa ottamaan. Vaikka uutuuskirjan nimi on Isoja lintuja, niin erärepun pohjalta taitaa löytyä enemmän pyitä ja taveja kuin jyhkeitä ukkometsoja.

Yhtäältä Isoja lintuja on ylistyskertomus metsästäjän ja hänen koiransa saumattomasta yhteistyöstä ja kumppanuudesta. Viipyilevä, taakse päin katsova kerrontatapa on toisaalta oivallista lepoa kiireen vaivaamalle sielulle. Tarinoiden kulissit vaihtelevat lapsuuden ja nuoruuden Pohjois-Hämeestä Lappiin ja Kainuuseen.

Jos ymmärsin oikein, teos on kirjoittajalle myös hienosyistä surutyötä. Luonto paras lääkäri, niinhän ne sanoivat jo muinaiset roomalaiset. Lukukokemuksena Lahden Isoja lintuja on puhuttelevinta, mitä erältä ja kalalta on viime vuosina Suomessa kirjoitettu.

SEPPO KONONEN

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.