Gonzo. Hunter S. Thompsonin elämä. Screwjack ja muita novelleja

JANN S. WENNERCOREY SEYMOUR (TOIM.) Gonzo. Hunter S. Thompsonin elämä.

Suom. Sami Heino. Sammakko 2010. 422 s. HUNTER S. THOMPSON Screwjack ja muita novelleja

Suom. Seppo Lahtinen. Sammakko 2010. 47 s. Elämäkertakirjallisuutta on kutsuttu hieman sarkastisesti totuuden lopulliseksi hautuumaaksi.

Gonzojournalismin isän Hunter S. Thompsonin (1937-2005) elämäkerran pitäisi siis olla jotakin aivan muuta - hektinen, energinen, räjähtävä muotokuva miehestä, journalistista ja kirjailijasta, jolle kirjoittaminen oli elämyksellinen ja äärimmäisen henkilökohtainen asia.

Ja tämänkaltainen ulottuvuus löytyykin innostavana tekijänä Rolling Stone -lehden toimittajien koostamassa haarautuvien polkujen ja nopeiden assosiaatioiden elämäkerrasta, joka muodostuu Thompsonin lähipiirin, ystävien ja kollegojen lausunnoista, muistoista, välähdyksistä ja anekdooteista, legendan rakentamisen aineksia tässä unohtamatta.

Useamman kymmenen ihmisen ristivalotus tuottaa dramaattisesti täydentyvän kokovartalokuvan persoonasta, jota riivasivat niin narsismi, lahjakkuus, addiktiot, isänkaipuu, resignaatio ja elämänjano kuin destruktiiviset mielialan vaihtelutkin.

Itsensä peilaaja Thompsonin introspektiivinen anarkismi oli kuin koko 1960-luvun kuva yhden persoonan dramatisaationa: journalismin, poliittisen retoriikan, moraalin kuoleman, 60-luvun idealismin tuhoutumisen ja uudenlaisen kirjoittamisen huima ja henkilökohtainen löytöretki.

Hunter S. Thompson loi itsestään fiktiivisen hahmon, kirjoittavan generaattorin ja itseään narsistisesti peilaavan subjektin, jonka suuri teema oli lopulta amerikkalaisen unelman kuolema.

Kirjailija Tom Wolfe luonnehtii Thompsonia ainoaksi 1900-luvulla vaikuttaneeksi Mark Twainin tasoiseksi satiirikoksi, joka pääsi amerikkalaisen psyyken ytimeen.

Ruohonjuuritasolta Kirjoittaessaan pahamaineista Helvetin enkelit -teostaan Thompson eläytyi intensiivisesti ja moralisoimatta motoristijengin väkivaltaiseen maailmaan kuitenkaan kadottamatta koskaan sisäistä etäisyyttään.

Lopulta kirjallinen visio rakentui sille pohjalle, että nämä tyypit osoittavat meille, mihin yhteiskunta on matkalla. Thompson tavoitti ilmiössä toisin sanoen ajanhengen ja moraalin kuoleman sammakkoperspektiivistä käsin.

Truman Capoten Kylmäverisesti-romaanissa ja myöhemmin Norman Mailerin dokumenttiromaanissa Pyövelin laulu on samankaltaista suoraviivaisuutta ja käytännöllistä otetta amerikkalaiseen unelmaan kuin Thompsonin Helvetin enkeleissä.

Pahuuden olemus ja väkivallan läsnäolo pitää löytää itsestään, omasta sielustaan ennen kuin voi puhua yhteiskunnan rakenteellisesta väkivallasta uskottavasti.

Thompsonin pieni novellikokoelma Screwjack vuodelta 1991 kuvastanee eräänlaisella amerikkalaisen kamarinäytelmän tasolla sitä, mistä gonzossa on oikein kysymys: kirjoittaa mielipuolisesti ja uteliaasti maailmasta, lähestyä hektisesti ja energisesti ilmiöitä todellisuuteen liittyvinä pieninä ja suurina draamoina.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.