Gustav Hägglund - Onnenpekka metsällä

Gustav Hägglund Onnenpekka metsällä

OTAVA 2010 Suomen puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali Gustav Hägglund on tiedetty aina paitsi suorapuheiseksi sotilaaksi myös intohimoiseksi koiramieheksi ja metsästäjäksi.

Korkea asema maan asevoimien ylimpänä komentajana on tarjonnut hänelle keskimääräistä paremmat mahdollisuudet kaikenlaiseen metsästykseen. Metsälle on päässyt paikkoihin, joista tavallinen sunnuntaimetsästäjä ei voi kuin uneksia. Myös passissa seisovat metsästyskaverit ovat olleet usein valikoitunutta joukkoa: politiikan, talouden ja muun yhteiskunnallisen elämän ykkösketjua.

Kotoiset eräkirjailijat ovat ammentaneet kuluneen puolentoista vuosisadan aikana suomalaisesta eränkäynnistä periaatteessa kaiken ammentamisen arvoisen. Koskemattomat erämaat on hakattu ja riistakannat pienentyneet, joten hirmuisilla saaliilla ja ylivertaisilla elämyksillä ei juuri kukaan pääse enää ylvästelemään.

Tämän päivän eräkirjojen tekijät tyytyvätkin makustelemaan enemmän harrastukseensa liittyviä pieniä, mutta vaikuttavia tuntemuksia kuin kertomaan, miten monta hevoskuormaa metsoja tai miten monta sutta he metsältä kotiinsa kiikuttivat.

Hägglundin erätarinoissa palataan nyt menneeseen, jossa riistan määrällä ja laadulla oli vielä suuri merkitys. Tuo aika entinen on löytynyt ulkomailta, jossa kenraalilla on ollut onni päästä metsälle vuosikymmenien ajan.

Keski-Euroopasta ja Englannista erämatkat ulottuvat aina kauas itään Kamtsatkan niemimaalle Tyynen valtameren rannalle, Yhdysvaltojen preerioille ja eteläisen Afrikan savanneille.

Keskieurooppalaisen, vuoristossa elävän gemssin sarvia lienee trofeina useammassakin suomalaisessa metsästäjätaloudessa. Mutta moniko metsästäjä on saanut ampua elämänsä aikana maailman nopeimmaksi eläimeksi sanotun gepardin? Kenraali Hägglund on kokenut senkin.

Hägglundin kertomatyyli on suoranuottista ja tarkkaa. Vaikka saaliit ovat olleet enemmän kuin hyviä, kenraalin kirjasta ei jää kerskaamisen maku suuhun. Viisas metsästäjä lukee Onnenpekka metsällä -muistelmia erinomaisena oppikirjana erilaisiin metsästystapoihin.

Sotilaiden elämä ei ole aina sellaista, kuin siviilit ajattelevat. Mielenkiintoista on havaita, miten kenraali Hägglundkaan ei saanut ase- ja metsästysharrastustaan isältään, vaan ensimmäisen aseen - ilmakiväärin - osti äiti ja näytti myös, miten sitä käytetään.

Poika oli silloin seitsenvuotias. Kun hän oli täyttänyt kymmenen, äiti katsoi, että pojan oli aika vaihtaa pienoiskivääriin. Kuka se vielä sanoo, ettei äidin pojista tule kunnon miehiä!

Seppo Kononen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.