Hal Duncan - Vellum. Kaikkeuden kirja I

HAL DUNCAN Vellum. Kaikkeuden kirja I

Suom. Nina Saikkonen. Like 2009. 604 s.

Kun muun muassa Luciferin laatimaksi kopioksi epäilty Kaikkeuden kirja skotlantilaisen Hal Duncanin romaanissa avataan, kuva tunnetusta maailmasta hämärtyy. Teoksen Vellum on "enemmän" kuin näkyvä maailma.

Romaanissa aika ja paikka menettävät tutut merkityksensä. Esihistoria sulautuu nykyhetkeen ja edelleen tulevaisuuteen. Se, mitä tapahtuu, tapahtuu eilisessä, tässä ja huomisessa, kaiken aikaa sisäkkäin, kaikkialla.

Kuvatut ihmiset ja tapahtumat näyttävät olleen olemassa ja saaneen perustavalaatuiset ominaisuutensa ikikausia sitten, uskonnoissa, taruissa, tarinoissa - ja tunnetussa historiassa; ainakin, mikäli ajalla ja olemisella ylipäätään olisi romaanissa ajalle ja olemiselle ihmisinä käsittämäämme merkitystä.

Hal Duncanin teksti itsessään muistuttaakin vaistomaista kirjoitusta. Se on kuin taipumusta ja yllykettä ihmiskunnan salatun energian, kollektiivisen piilotajunnan näkyväistämiseksi.

Ruumillistunut kieli

Romaani on visionäärinen sekoitus kosmisuutta, naturalismia, runollisuutta. Kun tekstin säteilemälle tuntemattomuudelle etsitään kirjassa johdonmukaisuutta, päädytään pikemmin kaaokseen. Paradoksaalisuus kertautuu, kun juuri tuo kaaos alkaa muistuttaa omaa reaalitodellisuuttamme.

Avaruudellisuus ja maanpäällisyys, tietokoneyhteiskunta ja historia liimautuvat toisiinsa. Keskeisten henkilöiden aikamatka toteutuu tavalla, joka karkaa kieleltä ja käsitteiltä. Teksti kieppuu ja kouristelee kuin elävä, syntyvä, kuoleva, karkaava ja uudelleen syntyvä olio.

Niinpä kirjan yksi olennainen motiivi on ruumiillistunut kieli, muinaisten ihmisten kehoon kaiverrettu ja nykyajassa tatuointeina jatkuva omalaatuinen koodijärjestelmä, jonka ratkaisemisyrityksissä yhtäläistä osaa näyttelevät ikiaikoja säilyneisiin ruumiisiin kohdistunut arkeologia ja tulevaisuuden konetekniikka.

Kaiverruksina ja pistoina iholle levittäytyvä "muste" on imeytynyt ihmiskuntaan sen kaikkialla ajassa ja paikassa jatkuvana kielenä. Se osoitetaan romaanissa ennen muuta vallan sanelemaksi ja väkivallan merkitsemäksi kirjoitukseksi. Inhimillinen kosketus näyttäytyy eniten kivun, kärsimyksen, pelon tai vihan ilmaisuina.

Mutkikas ja vetävä

Romaanista kasvaa panoraama ihmiskunnan verisistä vaiheista, ruumiin ja hengen, sanojen ja kuvien yhtä kaikki sotaisesta ryöstöretkestä. Lohduksi tuntuu jäävän ainoastaan olemassaolomme pohjimmainen arvoituksellisuus ja sen takana kenties myös valoisampi mahdollisuus.

Vellumia on mutkikasta lukea. Silti Duncan on verbaalinen taikuri. Naturalismi, fantasia, tieteiskuvitelma ja impressiot murtavat yhdessä vastarintaa. Romaani imeytyy motiiviensa tapaan ikään kuin "väkivalloin" lukijan tajuntaan. En ihmettele, jos hänelle syntyy pakkomielteen tapainen olo pysytellä tekstin imussa.

Nina Saikkosen käännös on vavahduttavan tehokas. Jatko-osa ilmestyy suomeksi vuoden kuluttua nimellä Muste.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.