Han Kang: Vegetaristi

Han Kang: Vegetaristi. Suom. Sari Karhulahti. Gummerus 2017. 215 s.

Kasvissyöntiä ja kauhua ei aivan heti liittäisi yhteen, mutta eteläkorealaisen Han Kangin romaanissa ne tuntuvat olevan saman asian kaksi eri puolta, niin hyvässä kuin pahassa.

Vaikuttava, raskaan nihilistinen ja etäännyttävä fyysisen kuihtumisen kuvaus yhdistyy henkilökuvauksen laimeaan psykologisointiin. Tulos on hämmentävä, häiriintynyt, raskas ja ilmaisun ongelmista huolimatta kiehtova tarina.

Eräänä päivänä Yeong-hye ilmoittaa miehelleen, ettei syö enää lihaa. Mies pitää tätä aluksi vain höperönä päähänpistona, mutta kun sukuillallinen päättyy traagisesti, hän tajuaa vaimonsa kulkevan kohti lihattomuutta paljon suurempaa päämäärää.

Vegetaristi on rakennettu näytelmän tavoin kolmiosaiseksi. Se vaikuttaa eleettömän kielensä ja niukan kuvailunsa osalta sopivammaksi näyttämölle tai valkokankaalle.

Lähin vertailukohta Hanin ruumiin muutoksiin keskittyvälle kauhulle lienevät David Cronenbergin elokuvat. Romaani loistaakin inhoa herättävillä fyysisen muutoksen kuvauksillaan tavoittaen hienosti ruumiillisuuden rajoitukset.

Psyykkinen kärsimys sen sijaan jää sivuosaan, vaikka romaani kuvaakin myös Yeong-hyen läheisiä ja heidän pakkomielteitään ja kärsimystään. Kirjan keskivaiheen sisäiset monologit tuntuvat niin temaattisen pinnallisuuden kuin yksinkertaisen kielenkin osalta kehnoilta, jopa teennäisiltä.

Kirjan ensimmäinen näytös onkin kaikkein vaikuttavin: Han ei sen jälkeen enää tavoita kerran kuvaamaansa aitoa kauhun tunnetta.

On erittäin hienoa, että korealaista kirjallisuutta julkaistaan suomeksi.

Sen vuoksi ei tekisi mieli valittaa englanninnoksen kautta tehdystä käännöksestä, mutta varsinkin romaanin loppupuolella lauserakenteiden lomasta pilkistelee monia tönkköyksiä. Voin vain arvailla, että kenties kiire on ajanut palkitun romaanin käännöksen julkaisemiseen: suoraan koreastakin on käännetty suomeksi ainakin Shin Kyung-sookin romaani Pidä huolta äidistä.

Vegetaristi on ilkeä ja nihilistinen pikku tarina, joka ei koskaan tavoita täysin niitä ulkopuolisuuden ja tyhjyyden teemoja, joita se yrittää parhaansa kuvata. Se saattaisi toimia paremmin visuaalisessa muodossa, sillä se voisi korostaa inhottavaa fyysisyyttä ja peittää tympeän psyyken kuvauksen ongelmat. Romaani onkin Etelä-Koreassa jo sovitettu elokuvaksi, sen Suomeen saapumista odotellessa.

Henri Nerg

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.