Heidi Köngäs: Hertta

Otava 2015. 285 s.

Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino olivat suomalaisen politiikan karismaattisin pariskunta 1940-luvulla. Kumpikin oli ollut aiemmin sekä naimisissa että vankilassa. Kun Suomen Kommunistinen Puolue laillistettiin 1944 ja Leino pääsi ministeriksi, heidän tulevaisuutensa näytti valoisalta. Mutta jotain tapahtui.

Ensin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroo pakotti Leinon eroamaan ministerin tehtävästä, sitten Kuusinen ja Leino erosivat.

Heidi Köngäksen romaani Hertta kuvaa heidän kymmenisen vuotta kestänyttä suhdettaan. Hertta pelaa rohkealla kortilla, jonka mukaan Leino olisi ollut 1930-luvulta lähtien Valtiollisen poliisin vasikka, kaksoisagentti. Lennokkaan teorian toi vuosituhannen vaihteessa julki Ilkka Hakalehto. Vakuuttavana Hakalehdon olettamusta ei ole pidetty.

Hertta pyrkii tekemään Leinosta heti epäilyttävän esittelemällä hänet bakteerikammoisena neurootikkona. Velkainen Leino usutetaan Kuusisen kylkeen, ja lopulta hänet käsketään avioitumaan. Käskyttäjänä toimii Etsivän keskuspoliisin entinen päällikkö Esko Riekki, joka on romaanin kolmas kertoja Kuusisen ja Leinon rinnalla.

Jos lukija nielee Leinon roolin Valpon talutushihnassa, Hertta saattaa romaanina koskettaakin.

Siinä tapauksessa Kuusinen näyttäytyy poliittisen pelin uhrina. Hän menettää paitsi sydämensä valheelliselle miehelle myös poikansa Jurin, joka kuolee työleirillä Siperiassa vuonna 1942. Kuusinen näki poikansa viimeisen kerran keväällä 1934 tämän ollessa 9-vuotias.

Jos taasen Valpo-kortti on turhan paksu, jäljelle jää henkilökuvaukseen upotettua historian pikakelausta, epämääräistä tunneviritystä ja anakronistisia sanavalintoja (Hertta kutsuu sukupuolielimiään ”pesäksi”, maalaiset ovat ”böndejä”, tiukka tilanne on ”kuumottava”).

Todennäköisin syy Leinon erottamiseen oli se, ettei hän ollut halukas Suomen sovjetisointiin toisin kuin NKP:n politbyroon ja isänsä Otto Wille Kuusisen linjoilla ollut Hertta. Lisäksi pirulliset porvaripoliitikot (Urho Kekkonen, Kaarlo Hillilä, Sakari Tuomioja) juottivat stressaantuneen, huonosti viinaa kestäneen Leinon tärviölle tämän ollessa sisäministerinä 1945–48.

On myös huomioitava, ettei Kuusisen rakkauselämä ollut milloinkaan onnellisesti vatupassissa. Ensimmäinen avioliitto loppui, kun kyynisyydestään tunnettu Tuure Lehén aloitti suhteen kaverinsa vaimon kanssa. Yrjö Leinosta tuli siis vähitellen poliittinen ruumis ja unohdettu alkoholisti.

Viimeinen kumppani Olavi Paavolainen oli jo valmiiksi tahdoton juoppo, jonka seurassa Hertta pääsi toteuttamaan hurmaustaitojaan kulttuuripiireissä, kunnes Paavolainen menehtyi maksakirroosiin.

Siksi onkin perusteltua sanoa, että Hertta Kuusisen elämässä oli yksi mies ylitse muiden, Otto Wille Kuusinen, jonka ”asiaan” Hertta isän tyttönä varauksetta uskoi, ja jota hän rakasti ja palveli niin paljon, että jätti ainoan poikansa idän luurankotehtaaseen.

Uusimmat

Kirjat

Lars Sund: Missä musiikki alkoi

Kirja-arvio: Miljoonasade-yhtyeen menestys, hiipuminen ja ylösnousemus saavat asiallisen käsittelyn Mikko Lundellin kirjoittamassa teoksessa

Johanna Laitila: Lilium regale

Hannu Niklander: Euraasian muistot

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir 3

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Jarmo Saarti: Ya Mo - Merkintöjä sisäisen karkotuksen ajalta

Pirita Tolvanen: Paroni - Jarno Saarisen elämä

Aleksanteri Kovalainen: Kansallinen herätys

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.