Ilmar Taska: Pobeda 1946

Ilmar Taska: Pobeda 1946. Suom. Jouko Vanhanen. WSOY 2017. 315 s.

Virolaisen elokuva- ja teatterimies Ilmar Taskan Pobeda 1946 on esikoisromaaniksi harvinaisen valmis.

Kirja on kasvanut Taskan samannimisestä novellista moniulotteiseksi ja hurjaksi Viron sodanjälkeisen ajan kuvaukseksi. Toisaalta, kohtauksittain etenevä kerronta sekä lapsen ja erilaisten naisten ja miesten vaihtuvat näkökulmat ovatkin hyvin elokuvallisia – eikä kyse ole mustavalkoisesta filmistä.

Pobeda tarkoittaa venäjäksi voittoa, mutta se on myös automerkki, jonka sarjavalmistus alkoi vuonna 1946. Samana vuonna Tallinnassa kiihtyy entisten kanta-asukkaiden vaihto venäläisiin.

Monista tehdään kansanvihollisia, joita romaanin miespäähenkilö, operatiivisen osaston majuri, etsiskelee uutukaisen Pobedansa ratissa, naisia vikitellen ja lapsiakin ilmiantajiksi houkutellen.

Rankin on nuoren pojan kohtalo. Hän tulee liian monen pettämäksi ja hylkäämäksi, kunnes totuus alkaa paljastua. Esirippu sulkeutuu äidin katoamiseen ja vangitun isän etsiskelyyn.

Pobeda-setää ihaillut lapsi ei voi millään käsittää aivan kaikkea. Ei ehkä kommunismia rakentava majuri itsekään. Tehottomasti kansanvihollisia jahdanneelle löytyy nimittäin lopussa omakin isäntä, kenraalimajuri.

Naisia edustavat erilaiset sisarpuolet, joista toinen saa maksaa aatteellisuudestaan ja toinen vapaudestaan, koska rakastaa ulkomaalaista.

Niinpä yhdeksi päähenkilöksi nousee lontoolainen radiotoimittaja Alan, jonka rakkaussuhde aiheuttaa päänvaivaa Viron neuvostobyrokratialle. Lontoo-jaksot ovat hieman päälleliimatun tuntuisia, mutta Moskovan salainen kohtaaminen muistuttaa rautaesiripun ajoista.

Kaukorakastavaiset Alan ja Johanna ovat ainoat nimeltä mainitut päähenkilöt Taskan romaanissa. Paljonpuhuva valinta virolaisen kätketyn kasvottomuuden, menetetyn itsenäisyyden ja pakotetun kollektiivisuuden galleriassa.

Taskan romaani tuo mieleen Sofi Oksasen Puhdistuksen, mutta sen moniulotteiset henkilöt ovat enemmän sisältäpäin nähtyinä jopa vielä koskettavampia.

Romaanin polyfonia, lyhyet lauseet, rytmi ja musiikillisetkin ulottuvuudet luovat koko ajan lisämerkityksiä. On helppo oivaltaa, että Kiroviin karkotetussa virolaisperheessä 1953 syntynyt Taska kuvaa oman sukunsa tai aivan lähipiirinsä vaiheita. Petetyn pojan tarina taas tuo mieleen Eduard Kotserginin huikean omaelämäkertaromaanin, GULagista paenneen pojan odysseian nimeltä Risteillä ristityt.

Mitä todennäköisimmin Ilmar Taska jatkaa kirjoittamista. Ja Jouko Vanhanen toivottavasti suomentamista. Hän on tehnyt moitteetonta jälkeä: monet Pobeda 1946 -kohtaukset ja kielelliset oivallukset jäävät päähän pyörimään.

Pentti Stranius

Uusimmat

Kirjat

Aku Visala: Vapaan tahdon filosofia

Mari Mörö: Hajavalo

Esko-Pekka Tiitinen: Pikkulinnunrata

Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat

Matti Klinge: teokset "Euroopan murros. Proust ja Kross" sekä "Niin siinä kävi. Päiväkirjastani 2017-2018."

Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat

Maarit Verronen: Hiljaiset joet

Lena Andersson: Svean poika. Kertomus kansankodista.

Clare Mackintosh: Anna minun olla

Hannu Väisänen: Leimikot

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.