István Örkény - 100 minuuttinovellia

Suom. Juhani Huotari. Atena 2012. 242 s.

Unkarilaisen kirjailija István Örkény (1912–1979) kehitti taiturimaisissa kertomuksissaan, niin sanotuissa minuuttinovelleissaan, aivan oman vertauskuvallisen tyylilajinsa ja lyhyen ilmaisumuodon.

Örkényn kertomuksilla on vastineensa kafkalaisessa perinteessä, mutta hänen kerrontansa koominen ilme on omanlaisensa, leimallisesti mielenmaisemaltaan unkarilainen.

Tiheä pelkistetty ilmaisu, historiallisen sattuman ja välttämättömyyden palapeli kohoavat Örkényn hervottomissa tarinoissa filosofisen allegorian tasolle unohtamatta koskaan inhimillisen elämän käytännön ehtoja ja kovia realiteetteja.

Kuten hyvässä kirjallisuudessa aina, Örkényn kertomuksissa on voimakas metafyysinen taso, olemassaolon hyinen viima. Juuri tämä kytkös vertauskuvan ja inhimillisen todellisuuden välillä tekee Örkényn tarinoista ainutlaatuisia, enemmän kuin pelkästään koomisia juttuja.

Joskus timantinkova ironia vaihtuukin satiiriksi, satiiri koseriaksi eli pakinaksi, mikä tuo byrokratian hervottomassa irvailussa mieleen suomalaisessa kirjallisuudessa vaikkapa Ollin pakinat tai aina terävän Nenän, nuoren Pentti Saarikosken verbaaliset irrottelut.

Totalitarismi, byrokratia, kielen manipulointi, kirjallisuuden ja propagandan suhde ovat Örkényn humorististen kertomusten syvempiä voimavirtoja. Usein hän lähestyy niitä eräänlaisen kieliparodian ja yllättävän näkökulmatekniikan avulla.

Örkény harjoittaa hirtehishuumoria parhaan absurdismin hengessä. Dialogi kulkee näin mallikkaasti kuin pienoisdraamassa konsanaan: ”–Päivää. –Päivää. –Kuinka hurisee? –Kiitos kysymästä. –Miten on terveyden laita? –Ei valittamista. –Mihin raahaatte tuota köyttä? –Mitä ihmeen köyttä? vilkaisen taakseni. –Nehän ovat minun suoleni.”

Hannu Waarala

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.