JOUNI TOSSAVAINEN - Sivullisia

JOUNI TOSSAVAINEN Sivullisia

Like 2011. 297 s. Nykypäivänä kuka tahansa on kirjoittaja, ainakin rutiinikirjoittaja. Nykyviestimien myötä kielenkäytön perinteinen yhteneväisyys murtuu. Sitä kautta muuttuu kuva olemassaolosta. Sosiaalinen media korvaa sosiaalista elämää.

Nettikirjoittelu leviää Jouni Tossavaisen kirjassa hengästyneen vauhkoksi sanapelikentäksi. Maailma riistäytyy ulos kielenä, jonka irtautuminen kirjallisuuden totutuista rakenteista tai kieliopeista luo katkelmia vieraantuneesta yksilöllisestä ja yhteisöllisestä olemisesta.

Kirja koostuu eri ihmisten blogiin tekemistä lyhyistä kirjoituksista. Yhdessä ne muistuttavat hauskaa, riipaisevaa, sirpalemaista, satiirista ja pelonsekaista pilkkaa, mutta sisältävät aavistuksen ymmärrystä ja lohtua, jota kunnon karnevaalissa pitääkin olla. Mukana on myös kulttuurin ja maiseman alkuvoimaa peräävä lempeämpi vivahdus ja alkioita koskettaviin kertomuksiin.

Tossavainen kirjoittaa tottuneiden ja tottumattomien tekstaajien enimmäkseen kiemuraisilla äänillä niin, että niistä kasvaa epäviri mutta yhteinen - työn enimmältään pettämien ja uuvuttamien ihmisten - sekakuoro.

Sivullisia on kuvauksia henkilöistä näennäisesti erilaisen työn ja työhön sotkeutuvan vapaa-ajan liepeillä. Kirjoittajien fragmenteissa konetekstityyli kuvastaa osuvasti teoksen sisällöllistä sanomaa. Kirjoitusten tajunnanravi laukkaa sivu sivuun pitkin yhteistä kilpakenttää, jonka radoilta sivulliset äänet viskoutuvat irrallisina maailman kaaokseen ja kuvastavat sitä.

Tekstimassa vuotaa, valuu ja menee kerälle, jossa erilaiset assosiaatiot, paradoksit, vastakohdat, vaikeat ilmaisut ja kansanomaisuudet kertautuvat, lomittuvat, kasautuvat, härnäävät. Tulee vaikutelma, että syydetään kielen päältä kaikkea mitä on sydämellä. Tossavainen tulkitsee tätä omalla tavallaan paradoksaalisesti eli akrobaattisen hyvin.

Syytävyys, vuotavuus, osuu kirjailijan kiusoittelevan kynän teräksi, kun kohteena on pääasiassa nykyinen tekstitulva eli informaatio eli työnkuva eli yhteiskuntaheijastus.

Kosketus vanhoillista maalaissivullisuutta keventää pääosassa esiintyvää raskaan urbaania helsinkiläissivullisuutta. Kirjan blogihenkilöiden ammattinimikkeet ovat sekä henkisen että fyysisen toimimisen aloilta ja niiden väliltä.

Vuotava verkko ja nettikirjoittelulle tyypillinen sensuroimattomuus on sitä, mikä liittää katkelmissa kuvatut, usein varsinaista ammattia vastaamattomat työt ja harrastukset nykyajan verbaalitulvaksi sekä muukalaisuudeksi suhteessa elämään. Sivullisten risteyshetket, tapaamiset, ovat koneella.

Soppaan kuuluvat yllätyksellisyys, absurdi, surrealistisuutta hipova tai muuten tajuntaa juoksuttava venkoilu ja tarkka kulttuurikritiikki. Paras mauste on huumorin ilokaasu.

Mutta kyllä täällä surraankin. Mutkikkaasta liki slapstick-kerronnasta tulee myös koomista tragediaa tai jotain suorasti vakavampaa ja haaveellistakin.

Nettikirjoittavan ajan "ammattikuvastona" Sivullisia on mainio veto.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.