JUHA NUMMINEN - Lähikuvassa Tommy Tabermann

Otava 2010, 222 s. Heinäkuussa edesmennyt Tommy Tabermann oli hellän kapinan ammattilainen. Juha Nummisen Lähikuvassa Tommy Tabermann on myös kirjoitettu kohdetta kunnioittaen.

Tammisaaressa 1947 syntynyt Tabermann oli työläiskodin kasvatti. Myöhemmin hän arvosteli voimakkaasti niin sanotun sivistyskodin jäykkää määrittelyä.

Tabermannille sivistyskoti ei suinkaan merkinnyt perusporvarilliseen tapaan akateemisia vanhempia. Hänelle sivistyskoti oli verrattoman paljon syvällisempi ja laajempi käsite: "sellainen, jossa asuu ihmisiä, joilla on laaja ja syvä ymmärrys toisia, myös erilaisia ihmisiä kohtaan".

Teoksen kohdevalossa Tabermann näyttäytyy hanakasti kutsumustietoisena uskalikkona, ajoittain kirjallisuuskäsityksensä vuoksi suorastaan romanttisena marttyyrina. Kritiikkejä edustaa painokkaimmin Pekka Tarkan murskatuomio Helsingin Sanomissa.

Runoteosten painoskuninkuus maassa, jossa lyriikka ei yleensä myy kovin paljon, lievensi tuntuvasti runoilijan harmistumista.

Hihitys eetterissä Juha Nummisen journalistinen tyyli on lennokkuudestaan huolimatta paikoitellen turhan kevyttä. Välillä rinnastukset ja ylevät kielikuvat ovat tahattoman koomisia. Para-fraasimaisuus ei aina ole paras lähestymistapa.

Henkilökuvan ei suinkaan tarvitse pyrkiä kirjallisuustieteellisiin analyyseihin. Silti Tommy Tabermannin runoilijankeinojen soisi tulevan esille muutenkin kuin runositaateissa ja niiden kevyissä kommentoinneissa, varsinkin, kun Tabermann ja runominä samastetaan suoraviivaisesti.

Verrattomasti paremmin Numminen onnistuu esitellessään Tabermannin monipuolisuutta. Hän oli persoonallinen radiotoimittaja, Uutisvuodon salamannopea sanailija sekä työstään innostunut kansanedustaja, joka vältti leipääntymisen ja pysyi siinäkin toimessa uskollisena periaatteilleen.

Numminen nostaa esiin Tabermannin huumorintajun, johon saatiin tuntumaa jo uutistoimittajavuosina: "Jotkut kyselevät, mistä eetteriin lipsahti taas ylimääräinen hihitys keskelle asiallista uutista." Hyvää harjoitusta tulevalle eduskuntatyölle!

"Pois uneksija saata…" Tabermannin yhteistyöproduktioista eniten painottuu Dan Andersson -suomennosurakka yhdessä Hectorin kanssa.

Tabermannin tinkimättömyydestä kertoi sekin, että hän neuvotteli kauan suomennoksen yksityiskohdista. Hänen kaksikielisyytensä oli tässä verraton etu, mutta hankalampaa oli päättää, annetaanko etusija merkitykselle vai laulullisuudelle.

Lopputulos oli hieno. Levyn nimeksi tuli Ruusuportti (1979), eikä tämä kunnianosoitus lakkaa säväyttämästä. Ruusuportin säkeet sekä aloittavat että päättävät Nummisen teoksen. Tälle teokselle on vaikeaa kuvitella koskettavampaa mottoa kuin Anderssonin Viimeisen laulun loppusäkeet: "Jo laula, metsä, laulus - / pois uneksija saata, / ja vuoteen kovan yllä / suo aamumyrskyn soida."

Tommy Tabermann halusi itseään kutsuttavan nimenomaan rakkausrunoilijaksi. Tuon nimikkeen hän toivoi tulevan myös hautakiveensä. Olipa hänen lyriikkansa sfääreistä mitä mieltä tahansa, hänen elämäntyönsä oli rakkaus. Sekä suppeammassa että laajemmassa mielessä: hän rakasti ja häntä rakastettiin. Siinä oli kylliksi tehtävää yhdelle ihmiselämälle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.