James Ellroy: Perfidia – Petoksen piiri

James Ellroy: Perfidia – Petoksen piiri. Suom. Juha Ahokas. Like 2015. 896 s.

Perfidia on maailmankuulu meksikolainen laulu. Se kertoo petoksesta. James Ellroyn (s. 1948) odotettu uusi historiallinen rikosromaani on myös nimeltään Perfidia – Petoksen piiri. Osuva nimi kirjalle, jossa on miltei 900 sivua petoksen, juonittelun ja salaliittojen kuvausta. Harvalla kirjan hahmolla on puhtaat jauhot pussissa.

Perfidia aloittaa toisen Los Angeles -kvartetin. Kirjan tapahtumat ajoittuvat vuoden 1941 joulukuuhun. Koko kirjasarja kuvaa toisen maailmansodan aikaan Los Angelesissa.

Yhdysvaltalainen kovaksikeitetyn rikosromaanin mestari Ellroy jatkaa kunnianhimoisesti maansa lähihistorian peilaamista faktan ja fiktion keinoin. Historia ja mielikuvitus lyövät kättä.

Aiemmassa Los Angeles -kvartetissa Ellroy kuvasi vuosien 1946 ja 1958 välisen ajan Los Angelesia. Alamaailma-trilogia puolestaan kattoi vuosien 1958 ja 1972 välisen ajan koko maassa. Kirjoista muodostuu komea sarja.

Perfidian fiktiivisistä hahmoista ja tosielämän henkilöistä monet ovat esiintyneet jo aiemmissa kirjoissa. Nyt valotetaan heidän menneisyyttään.

Perfidia alkaa 6. joulukuun 1941. Nelihenkinen japanilaisperhe murhataan rituaalisesti Los Angelesissa. Poliisi aloittaa tutkinnan. Seuraavana päivänä järkkyy koko maa. Japani iskee 7. joulukuuta tuhoisasti Yhdysvaltain Pearl Harborin tukikohtaan Havaijilla. Yhdysvallat julistaa sodan Japanille.

Yhdysvalloissa asuvien japanilaisten internointi ja varallisuuden kaappaaminen alkaa. Jopa sellainen vastenmielinen asia kuin eugeniikka nousee esille.

Aiemmille romaaneilleen leimallisesti Ellroy rakentaa juonikuvion historiallisen tilanteen sekä poliisien ja poliitikkojen välisen jännitteen kautta.

Poliisien keskinäinen kampitus ja juonittelu nousee keskiöön. Lahjonta ja korruptio ovat arkipäivää. Rikollisjoukkiot hääräävät omilla reviireillään osittain poliisien ja poliitikkojen suojeluksessa.

Keskeisiä toimijoita ovat ylikomisario William Parker ja ylikonstaapeli Dudley Smith. Kumpikin yrittää varmistaa asemaansa ja hyötyä tilanteesta. Parkerista povataan seuraavaa poliisipäällikköä. Mielenkiintoisesti katolinen arkkipiispa toimii miesten välissä sovun hierojana.

Parkerin ja Smithin välissä luovii ja juonii poliisikemisti Hideo Ashida. Japanilaistaustaisen Ashidan asema on hiuskarvan varassa.

Tarinan kohtalokas nainen on Kay Lake. Hän tuntee vetoa poliiseja kohtaan ja tietää yllättävän paljon kähminnöistä. Päähenkilöt ovat samankaltaisia pakkomielteineen.

Politiikassa jakolinjat ovat jyrkät. Vasemmisto sekä oikeisto hääräävät omilla tonteillaan. Vasemmistolaisia vainotaan. Joukossa on tietenkin myös sotakiihkoilijoita. Lisäksi on viides kolonna, joka tekee myyräntyötä valtion sisällä sabotoiden vihollisen laskuun.

Poliisien ja poliitikkojen lisäksi Ellroy vyöryttää areenalle Hollywoodin tähtiä ja muita julkisuuden henkilöitä. Näyttelijöistä Bette Davis hallitsee näyttämöä.

Ellroyn kirja kuvaa hyvin sitä ilmapiiriä, jonka Pearl Harbor loi Los Angelesiin. Hysteria ja pelko leviävät. Sodan uhka tuo esille ihmisten pahimmat puolet. Samalla paljastuu, kuinka vallassa olevat miehet vastaavat uhkaan.

Kirjan hahmojen ristiriitaisia piirteitä ja heikkouksia Ellroy kuvaa mainiosti. Seksuaaliset perversiot ja poikkeavuudet nousevat tylysti esille. Ellroy ei anna armoa kenellekään ja luonnehtii henkilöitä monesti säälimättömästi.

Ellroyn vetävä tyyli on kuin suoraan repäisty sensaatiolehdistön maailmasta. Loka lentää ja häikäilemätöntä väkivaltaa on paljon.

Kirjassa korostuu Ellroyn maaninen viehtymys salaliittoihin. Salaliitoista ja pakkomielteistä muodostuu kirjan hallitseva teema. Se on myös häiritsevin piirre. Lukija on kuin tehosekoittimessa. Kirjan massiivisuus myös koettelee sietokykyä.

Varsinaisen rikostapahtuman selvittely jää kaiken muun jalkoihin. Loppujen lopuksi poliisia ei juuri kiinnosta se, kuka on syyllinen. Pääasia on se, että oma asema on turvattu.

Kaiken tämän vastenmielisen kähminnän taustalla soivat Perfidian viekoittelevat sävelet. Erityisesti Glenn Millerin orkesterin versio laulusta oli 40-luvun alussa suosittu.

Luottosuomentaja Juha Ahokkaalla on Ellroyn raivoisa sähkösanomatyyli hallussa vuosien kokemuksella.

Vaikka Perfidia on hyvä kirja, niin se ei nouse Ellroyn laadukkaan tuotannon kärkeen. Aiemman Los Angeles -kvartetin teos Musta Dahlia ja Alamaailma-trilogian kirja Levoton veri ovat omassa kastissaan.