Jarkko Sipilä: Luupuisto

CrimeTime 2014. 251 s.

Jarkko Sipilän uusimmassa poliisiromaanissa Luupuisto rikostutkinta alkaa lähes kodikkaasti. Helsinkiläinen rouva on sienessä Keskuspuistossa, ja huomaa karikkeen seassa vaalean vieraan näköisen sienen. Hän poimii sen, ja toteaa, että se ei ole sieni vaan pätkä luuta.

Hän kantaa löytönsä Pasilan poliisiasemalle. Se kulkeutuu rikoskomisario Kari Takamäelle, jonka henkirikosryhmä on väkivallan viikonlopun päivystysvuorossa. Oikeuslääketieteellisen patologi toteaa sen olevan pala aikuisen ihmisen kyynärluuta ja noin vuoden ikäinen.

Rikostutkijat löytävät poliisikoiran avulla maahan haudatun ruumiin. Mutta sillä on tallella molemmat kädet. Kenen ruumiista löydetty luunpätkä on peräisin? Tutkinnan edetessä – hitaasti ja työläästi, kuten umpipimeän henkirikoksen tutkinta niin usein – kodikkuus on tarinasta kaukana.

Esiin nousee merkittävä ammattimainen huumeiden maahantuonti. Paljastuu myös karmea laaja alaikäisiin tyttöihin kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttöjuttu.

Takamäki ja hänen tutkijansa ovat jälleen kovassa puristuksessa. Helsingin poliisilaitoksessa vallitsee poliisin budjettivajeesta johtuva paha työvoimapula. Syntyy kateutta tutkijavoimasta, joka on kiinni pimeässä henkirikoksessa.

Uusin vaikeus ja ongelmien aihe on se häly, joka on noussut vihjetietojen antajien rekisteröinnistä. Uskovainen poliisiministeri teki siitä poliisiylijohtajaa koskevan luottamuskysymyksen.

Monien vaikeiden rikosten tutkinta olisi mahdotonta ilman yhteyttä rikollismaailmaan. Tutkijoilla on oltava luotettavia vinkkimiehiä, joilta saadut vihjetiedot saattavat laukaista isoja tulppia tutkinnassa.

Mutta vaatimus vihjetiedon antajien rekisteröimisestä kaikissa poliisin yksiköissä johtaa tolkuttomaan tilanteeseen. Kuka poliisin vasikkana toimiva suostuu rekisteröitäväksi?

Paljastuminen voisi merkitä tappotuomiota toisilta rikollisilta.

Uusi esitutkintalaki vaatii pitkien tekstilitanioiden ääneen lukemista ennen epäillyn kuulustelun aloittamista. Malli on saatu Yhdysvalloista. Tarkoituksena on epäillyn oikeusturvan varmistaminen; tuloksena kuulustelujen hidastuminen.

Tutkijat joutuvat pelkäämään, että jonkin muotomääräyksen rikkominen johtaa syyttäjän vetämään poliisirikostutkintaan.

Toinen toiminnan vankkaa pohjaa särkevä tekijä on jatkuva organisaation uudistaminen. Piirien rajat muuttuivat, niiden koot suurenivat tolkuttomasti, tehtäväkuvat menivät sekaisin. Kokeneet kenttämiehet voitiin siirtää paperinpyörittäjiksi.

Korkea rikollispomo ehdottaa pirullisessa repliikissään patsasta poliisiylijohtaja Paaterolle, joka on johtanut tätä muutosta.

Takamäen ryhmän huipputehokas soluttautuja Suhonen, jota ei ulkonaisesti erota keskimääräisestä konnasta, harkitsee vakavasti irtisanoutumista poliisista.

Jarkko Sipilä osoittaa taas mestaritason ammattitaitonsa ja poliisin toiminnan tuntemuksensa. Luupuisto on osuva raportti niistä vaikeuksista, joiden kanssa rikostutkijat joutuvat painimaan yrittäessään hoitaa sitä yhteiskunnan antamaa tehtävää, jota kukaan muu ei osaa hoitaa.

Mikko Varis

Uusimmat

Kirjat

Johanna Laitila: Lilium regale

Hannu Niklander: Euraasian muistot

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir 3

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Jarmo Saarti: Ya Mo - Merkintöjä sisäisen karkotuksen ajalta

Pirita Tolvanen: Paroni - Jarno Saarisen elämä

Aleksanteri Kovalainen: Kansallinen herätys

Päivi Alasalmi: Unten puutarha ja muita satuja

Suonna Kononen: Mystiset metsätyömiehet ja keskikaljacowboyt. Retkiä suomikantriin ja sen persoonallisuuksien pariin.

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.