Jarkko Tontti: Vedeeran taru

Otava 2012. 240 s.

Jarkko Tontin fantasiahenkisen seikkailukertomuksen keskiössä on 14-vuotias haltijatyttö Vedeera, josta tulee peliväline haltijoiden ja ihmisten kiistassa. Lähtökohtana toimii vastakkainasettelu, jossa kiivas haltijakansa pitää itseään hyvän edustajana ja ihmisiä sekä muuta väkeä pahoina.

Hyvä vastaan paha -asetelma palvelee myös Vedeeran kasvutarinaa. Ihmispojan kanssa ystävystyessään tyttö saa kokemuksia siitä, että ”erilainen ei välttämättä ole vihollinen”. Vedeera oivaltaa myös, että mitä maailmassa on, ja mitä siellä kerrotaan olevan, ovat kaksi eri asiaa. Oivalluksessa piilee epäluuloisille riitapukareille uusien alkujen siemen.

Vedeeran tarussa on paljon kiinnostavia aineksia. Särmää ja seikkailuhenkeä löytyy etenkin Vedeeran hahmosta, mutta silti kokonaisuus jää vaisuksi. Useat karikatyyrinomaiset henkilöhahmot ottavat tilan ja tuovat tarinaan mustavalkoisen, opettavaisen sävyn. Lukijalle toivoisi jäävän enemmän tilaa tunnustella tarinaa ja sen herättämiä tuntoja.

Eniten romaanissa vaivaa se, että tarinasta puuttuu fantasialle ominainen henki, joka luo ihmeen ja oudon tunnun ja kutsuu lukijan irti toden maailmasta.

Sen vuoksi fantasiamaailmaan sijoittuvassa tarinassa on kypsymättömän hedelmän maku monista sadun ja fantasian elementeistä huolimatta.

Maria Loikkanen