Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia

Suom. Kira Poutanen. Tammi 2016. 556 s.

”Nyt lähden etsimään rakkautta”, Marcus Goldman päätti kerrontansa romaanissa Totuus Harry Quebertin tapauksesta, joka oli pari vuotta sitten kansainvälinen bestseller.

Baltimoren sukuhaaran tragediassa Goldmanin hip hop -artistien tavoin rasittavan itsekorosteinen kertojaääni palaa muuttumattomana. Suosittu kirjailija on löytänyt rakkautta, mutta pelkkä rakkaustarina uutukainen ei ole, vaan kyseessä on myös suku-, kehitys- ja rikosromaani.

Newjerseyläinen Marcus Goldman kuvaa läheistä suhdettaan setänsä, asianajaja Saul Goldmanin ja hänen lääkärivaimonsa Anitan baltimorelaiseen perheeseen pantaten traagisia tapahtumia lähes tarinan loppuun asti. Perheen pojat Hillel ja kasvattilapsi Woodrow ”Woody” Finn muodostavat Marcuksen kanssa ”Goldmanin jengin”, jonka vaiheita seurataan nostalgialasien läpi.

Woody on Huckleberry Finniä muistuttava luonnonlapsi, Hillel kirjaviisaampi kapinallinen. Marcus – ehkei sattumalta liikepankki Goldman Sachsin perustajan täyskaima – on jengin sovinnaisin hahmo. Kolmikko jakaa ihastuksen musikaaliseen Alexandra Nevilleen. Ylemmän keskiluokan naapuruston tytöstä tulee idoli, joka ”käänsi levymyynnin uuteen nousuun”, ja jonka poikaystävä pelaa NHL:ssä.

”Tuntui kuin kaikilla Baltimoren asukkailla olisi ylivertaiset geenit”, Marcus ajattelee. Baltimoreen sijoittuvan realistisen rikosdraamasarjan Langalla nähnyt lukija saattaa ajatella sanaa ”kultalusikka”. Teinien sekstailuvisiitti New Yorkin Waldorf Astoria -hotelliin viekin sitten ajatukset nextille levelille.

Sveitsiläisen Joël Dickerin (s. 1985) edellinen romaani oli kekseliäs murhamysteeri. Se lainasi osan juonestaan yhdysvaltalaisen Philip Rothin myöhäisteoksesta Ihmisen tahra, jossa Roth käytti kahdeksannen kerran kertojana kirjailija, juutalaisälykkö Nathan Zuckermania, jonka päähän pitäisi pumpata paljon ilmaa, jotta hän voisi lukea Joël Dickerin romaanin.

Marcus Goldmanissa niin juutalaisuus kuin älykköyskin loistavat poissaolollaan. Hän on ironiasta ja neuroottisuudesta vapaa menestysorientoitunut optimisti, jonka mieltä eivät eksistenssi- ja ympäristökysymykset, yhteiskunnalliset väännöt ja globaalit kriisit häiritse.

Tämä rikkumaton, paratiisillisen virkeä todellisuuskuva on avain Dickerin helppolukuisten romaanien suosioon. Se tekee niistä rentouttavia elämyksiä lukijoille, jotka haluavat ainoastaan nauttia sujuvista tarinoista ja tyypitellyistä henkilöhahmoista.

Baltimoren sukuhaaran tragedia rakentuu eri aikatasoissa taiten kohti loppuhuipennusta, joka ei kuitenkaan onnistu pudottamaan lukijaa tuoliltaan, vaan turvautuu sentimentaaliseen pedagogisuuteen, jossa toisten epäonni on yksilön selviytymisopas.

Että jotta äidinkielen opettajat hoi! Tämä on vuoden vetävin nuortenromaani. Erinomainen ”jokin pakollinen kirja” julkkismaailman unelmailmaa hengittäville nuorille, nihkeimmin lukevillekin. ”Koska kirjat ovat voimakkaampia kuin elämä.”

Uusimmat

Kirjat

Mikael Niemi: Karhun keitto

Tuomas Jussila & Lari Rantanen (toim.): Nälkävuodet 1867-1868

Heikki Kännö: Sömnö

David Grossman: Hevonen meni baariin

Panu Rajala: Suomussalmen sulttaani

Massimiano Bucchi: Kuinka voitetaan Nobelin palkinto

Vilja-Tuulia Huotarinen: Niin kuin minä heidät näin

Kirja-arviot: T eknologian ja digitalisaation kehitys ei ole yksiselitteisesti lisännyt ihmisten onnellisuutta

Petteri Kantola: Hämärän prinssi

Mari Manninen: Kiinalainen juttu - 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativat kumoamista

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.