Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Teos 2013. 340 s.

Pitkän linjan fantasiakirjailijan Johanna Sinisalon uusimmassa tieteisromaanissa Auringon ydin eletään Tampereen suunnalla 2010-lukua. Suomen korkein johto on Terveysvirastolla. Kahvi, tupakka ja viina ovat kiellettyjä. Kansalaisilla ei ole kännyköitä eikä tietokoneita. Kansanterveydelliset päämäärät sekoittuvat totalitarismiin.

Tarinan Suomi vartio rajojaan sitä ympäröivien hedonistivaltioiden kaikenkarvaiselta moniarvoisuudelta. Karkean yksinkertainen Suomi on pelkistetty tausta tarinan keskiössä olevalle ihmisyystutkielmalle.

Suomalaisuus on tarinassa äärisukupuolittunutta. Terveysvirasto valvoo, että lainkirjain toteutuu kansalaisten käyttäytymisessä. Virheliikkeitä tutkitaan sukupuolipetoksina.

Romaanin minäkertoja on Vanna/Vera. Vanna on virallisesti hyväksytty eloi-naisen nimi. Eloi on nainen, jonka elämäntehtävä on palvella maskoa, tosimiestä.

Eloin olemassaolon tärkein prinsiippi on avioliitto maskon kanssa. Siten eloi saa henkilökohtaisen hallitsijan. Se on jokaisen eloi-tytön unelma, joten eloi-lapsuus on yhtä hääleikkiä. Maskoilla ei ole velvollisuutta huolehtia vaimoistaan, eloit vaimoina ovat helposti vaihdettavissa.

Tytöt käyvät eloi-opistoa, jossa heille opetetaan tyhmyyttä ja käyttöhyödykkeenä olemista. Kunnon eloi on tekokukantuoksuinen yhdistelmä blondivitsiä, pissistyttöyttä ja meikkivoidetta.

Viraston harmiksi Suomessa lymyilee myös morlokki-naisia ja miinusmiehiä, ei-toivottuja ihmisiä. Kertojan salainen Vera-nimi tarkoittaa, että hän on oikeasti morlokki, älykäs ja lahjakas ihminen. Hänelle sukupuolisuus on vain ilmiö ilmiöiden joukossa.

Auringon ydin on ironisen jyrkkä dramatisointi sille, mitä feministisessä teoriassa tarkoitetaan sukupuolen performatiivisuudella, toistoihin perustuvalla sukupuolen esityksellisellä tuottamisella. Kyseessä on filosofi Judith Butlerin teoksessa Hankala sukupuoli kiteytyvä näkemys.

Sinisalo kirjoittaa herkullisesti eloi-koulutuksesta. Kirjassa on lainattua ja mukailtua tekstiainesta monesta lähteestä, myös palveluskoirakoulutuksesta. Kirja ei kuitenkaan manifestoi miesvihaa. Sen toinen minäkertoja on Jare, masko, jonka elämää suurempi rakkaus Vera on.

Virasto tekee Veralle sukupuolitestin. Hän näyttelee eloita ja potee masennusta, Kellaria. Kellari on tähtien välistä pimeyttä. Se on eltaantunutta sameaa vettä, joka tukehduttaa ja lamaannuttaa.

Ahdistusta lievittävät ja mielihyvää antavat aineet on kielletty, mutta ihmiset ovat löytäneet chilin.

Kasvissa oleva kapsaisiini aiheuttaa poltteen limakalvoille, mikä aktivoi elimistön kipureseptorit. Seurauksena on endorfiinien vapautuminen aivoissa, upean energinen vireystila. Chilin avulla Vera nappaa aivomyrskyt ja mieli kirkastuu.

Veran eloiksi täysin aivopesty Manna-sisko avioituu ja katoaa. Vera ja Jare tutkivat Mannan katoamista ja puuhaavat chilin kanssa. Lukija ei tarvitse chili-tärskyjä oivaltaakseen Auringon ytimen ihmisoikeustrilleriksi. Kirjan sukupuolitesteistä on lyhyt askel ihmisoikeustesteihin, joilla rajoitetaan toisten ihmisyyttä, jotta se laajenisi niillä, joille mikään ei riitä.

Helena Miettinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.