John Williams: Augustus

Suom. Ilkka Rekiaro. Bazar 2017. 429 s.

”Roomassa yksikään ihminen ei tunne vihollisiaan eikä ystäviään, hillittömyyttä ihaillaan enemmän kuin hyveellisyyttä ja periaatteet palvelevat omaa etua”, äiti valaisee kirjeessään 18-vuotiaalle pojalleen korruption kotisijaa Julius Caesarin salamurhan jälkeen vuonna 44 eaa.

Poika on Gaius Octavius Thurinus (63 eaa.–14 jaa.) ja äiti Julius Caesarin sisarentytär Atia Balba Caeson. Atia yrittää samassa kirjeessä saada Octaviusta sanoutumaan irti isoenonsa testamentista, jossa Julius Caesar ilmoittaa adoptoivansa Octaviuksen – ainoan perillisensä.

Octavius ei tottele äitiään. Julius Caesarin tenhoava seura on tehnyt tehtävänsä. Octaviuksen virallinen nimi muuttuu Gaius Julius Caesariksi ja poliittinen toiminta päättäväiseksi.

Julius Caesarin salamurhaajat saavat ankarat rangaistuksensa, militaristisen valtakunnan sisällissodat tukahdutetaan ja lopulta myös Egyptin kuningattareen Kleopatraan haksahtanut entinen liittolainen Marcus Antonius kukistuu.

Taitavilla liikkeillään Octavius kerää paitsi kansan suosion myös senaatilta vallan kaikkiin merkittäviin asioihin sekä arvonimen Augustus, kunnianarvoisa.

Edellä mainitut vaiheet sisältyvät John Williamsin (1922–1994) Augustus-romaanin ensimmäiselle puoliskolle. Jälkimmäinen puoli keskittyy yksinvaltiaan toimiin löytää itselleen hyvä seuraaja, mikä naimakauppoineen tärvelee Augustuksen suhteen ainoaan lapseensa Juliaan.

Aiheena antiikin Rooma on kaukana Williamsin kahdesta aiemmasta merkkiteoksesta, westernistä Butcher’s Crossing ja kampusromaanista Stoner. Temaattinen ydin on kuitenkin sama: ihanteellisuuden haihtuminen, stoalaisuus illuusiottomuudessa.

Vuosina 1967–72 kirjoitettu Augustus ei sorru suoriin rinnastuksiin Yhdysvaltojen – nyky-Rooman – silloiseen tilanteeseen, mutta Vietnamin sodan pessimistis-nihilistinen henki välittyy. Ruumiita tulee. Tulkoon. Turhaa kaikki.

Turha romaani Williamsin varhaiseksi joutsenlauluksi ilmennyt Augustus ei tietenkään ole, vaan hunajaa etenkin Rooman valtakunnasta kiinnostuneille.

Kirjeistä, muistelmista, päiväkirjoista ja muista fiktiivisistä dokumenteista rakentuva kokonaisuus muodostaa komean mosaiikin. Ääneen pääsee kolmisenkymmentä Augustuksen aikalaista, joiden usein vastakkaiset näkemykset synnyttävät tarinan ironisen draamallisuuden.

Säälimätön juonittelu ja juoruilu täyttää ylhäisön syvästi pinnallisen maailman, jota Nasaretin kaverin sanoma ei ole vielä häirinnyt. Octavius/Augustus osaa peittää valtansa, mutta hänen sisäiset konfliktinsa jäävät suotta varjoon.

Nuorena kohtalon kouraisema mies on äkkiä tyhjä, vallansyömä vanhus. ”Kenties me kuolimme silloin kaikki, silloin kun olimme nuoria.”

Kenties resignoituneen keisarin sanoissa on hitunen Williamsia itseään. Kenties keisarin sanoissa on vähän jokaista maallisen vallan alla vanhenevaa.

Uusimmat

Kirjat

Lars Sund: Missä musiikki alkoi

Kirja-arvio: Miljoonasade-yhtyeen menestys, hiipuminen ja ylösnousemus saavat asiallisen käsittelyn Mikko Lundellin kirjoittamassa teoksessa

Johanna Laitila: Lilium regale

Hannu Niklander: Euraasian muistot

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir 3

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Jarmo Saarti: Ya Mo - Merkintöjä sisäisen karkotuksen ajalta

Pirita Tolvanen: Paroni - Jarno Saarisen elämä

Aleksanteri Kovalainen: Kansallinen herätys

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.