Jorma Laitinen - Syyllisyys

Jorma Laitinen Syyllisyys (Kirjapaja 2007, 141 s) Kun psykiatri Jorma Laitinen kirjoittaa ihmismielelle yleensä erittäin kiusallisesta syyllisyyden ilmiöstä, hän erottaa sen häpeän tunteesta. Häpeä on jotain epämääräisempää, ei-esineellisempää, objektiivisesti havaitsemattomampaa. Laitisen tarkastelussa se on myös varsinaista syyllisyyttä kiinnostavampi kohde.

Siinä, missä syyllisyys Laitisen jaottelun mukaan kytkeytyy sosiaaliseen todellisuuteen, häpeälle on reaalisesti hankalampi osoittaa syytä ja kohdetta. Häpeän perustekijät löytyvät, silloin kun ovat löytyäkseen, yksilön- ja lajinkehityksen alkuhämäristä. Selkeänä kuvana häpeä esiintyy mm. Vanhan Testamentin "alkulankeemuksen" yhteydessä, kun Adam ja Eeva tiedostavat alastomuutensa Jumalan ja ihmisen edessä.

Häpeä ei suoranaisesti liity nimettävään syylliseen tekoon, vaan koskettaa kokemisen tasolla koko persoonallisuutta. Laitisen kirjallisiin esimerkkeihin kuuluu mm. Franz Kafkan Oikeusjuttu, jossa päähenkilö ja lukija eivät voi määritellä, mihin rikokseen syytetty on syyllistynyt. Häpeä on hänessä ikään kuin sisäänkirjoitettu inhimillinen heikkous. Se kuuluu luontaisesti yksilön olemassa olemisen tunteeseen sinänsä. "Häpeän paljastavassa valokeilassa kysymys ei ole vain minun erehdyksestäni, vaan minusta erehdyksenä", Laitinen kirjoittaa.

Häpeätunteen ahdistavuudesta, intiimiydestä ja usein selittämättömyydestä johtuu, että ihminen monin tavoin pyrkii pakenemaan ja peittelemään sitä. Näin tehdessään hän tahtoo näyttää paremmalta kuin on, mutta eliminoi samalla keskeisen osan persoonallisuuttaan, todellista itseään.

Äärimmillään "itsepetos" tuottaa Kummisetä-elokuvan vanhenevan keskushenkilön Don Michael Corleonen kaltaisen, suhteessa häpeään tunteettoman yksilön. Hävitettyään periolemukseensa sisältyvän ominaisuuden kokea häpeää, hänen kykynsä sisäistää ihmisenä olemisen kirjoittamatonta moraalia on hämärtynyt. Hän ei havaitse ihmistä ja hänen maailmaansa suojelevaa myötäsyntyistä eettisyyttä, jonka lähteet nousevat tiedostamattomista ja metafyysisistä lähteistä.

Laitisen tiivis, mutta runsas kudelma painottuu psykologian lisäksi erityisesti taiteen ja uskonnon sisältöihin. Näillä alueilla yksilö herkimmillään kohtaa sen uskonnonfilosofi Martin Buberin "Sinäksi" ja "ikuiseksi Sinäksi"kutsuman psyykkisen ja hengellisen energian, tiedostamattoman tai Jumalan, johon syyllisyyttä salaperäisemmän häpeävoiman kokemus on yhteydessä.

TEPPO KULMALA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.