Juan Díaz Canales, Juanjo Guarnido - Blacksad 2 : Valkoinen valtakunta

<p> <i>JUAN D&Iacute;AZ CANALES, JUANJO GUARNIDO </i><i>Blacksad 2 : Valkoinen valtakunta </i><i>(Suom. Kirsi Kinnunen, Arktinen banaani 2007, 56 s.)</i></p><p>Tummanpuhuva aikuisten sarjakuva <i>Blacksad </i>kuuluu taiteenlajin tuoreimpiin menestystarinoihin. Espanjalaisten <b>Juan D&iacute;az Canalesin</b> ja <b>Juanjo Guarnidon </b>aiheesta kehutun luomuksen alkutaipaleella oli kuitenkin sudenkuoppansa.</p><p>Dekkaritarinoiden kertominen eläinhahmoilla on taipuisa, muttei välttämättä järin omaperäinen idea.<b> Beno&icirc;t Sokal </b>on ammentanut <i>Ankardonsa </i>samasta kuvastosta vuosikymmenet.</p><p>Suomessa <i>Jysäys</i>-lehdessä nähtyjen lyhyiden tarinoiden ja viime vuonna julkaistun <i>Kissa varjoisilta kujilta </i>-albumin kiistaton erinomaisuus olikin vielä kirjattava ennen muuta maalauksellisen kuvituksen varaan. Henkeäsalpaavinkaan taide ei vain yksin riitä loputtomiin.</p><p>Siksi on ilahduttavaa todeta, että kakkosalbumi <i>Valkoisen valtakunta </i>kutistaa edeltäjänsä johdannoiksi. Tärkein petraus on tapahtunut Canalesin käsikirjoituksen puolella, mutta myös piirtäjä Guarnido on rikastanut kaunista jälkeään entisestään.</p><h5>Eläimen värillä on muka väliä </h5><p>Ensimmäisen osan suoraviivainen film noir -pastissi on Valkoisessa valtakunnassa vaihtunut monitasoiseen mysteeriin. Väärät johtolangat hämäävät lukijaakin.</p><p>Yksityisetsivä John Blacksad etsii nyt kadonnutta pikkutyttöä. Tahtomattaan kissadekkari ajautuu kahden tulen väliin: yhtäällä uhoavat puhtaan valkoisen rodun nimiin vannovat oikeistolaiskorstot, toisaalla tummahipiäiset katujengit.</p><p>Koska ihmiset ovat sarjakuvassa eläimiä, edustavat edellisiä jääkarhujen ja naalien kaltaiset otukset, jälkimmäisiä taas mustat hevoset ja härät.</p><p>Temppu on taitava: eläimet jaottelemassa toisiaan rotuihin turkin värin perusteella on harvinaisen painava rasismin vastainen puheenvuoro. Pintatason viittaukset osoittavat suoraan Ku Klux Klaniin ja Mustiin panttereihin.</p><p>Toinen Blacksad-albumi on siis aiempaa poliittisempi ja loppupuolellaan myös toiminnallisempi. Ennen kaikkea kyse on edelleen tenhoavasta dekkarista, jossa kaikki vain on tehty paremmin kuin edellisessä albumissa.</p><p><i>Aki Jörgensen</i> </p>

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.