Kari Hotakainen: Luonnon laki

Siltala 2013. 282 s.

Kari Hotakainen on kirjoittanut veljesteoksen Ihmisen osalle (2009). Hän puhuu yhä pienyrittäjyyden puolesta ja puhkaisee puhekuplat, mutta sävy on vielä hurjistuneempi.

Maalämpöyrittäjä Jussi Rautala joutuu auto-onnettomuuteen. Hoitaja on Laura – kun ehtii vuoteen vierelle muilta potilailta. Rautalan isä Väinö on omaishoitaja.

Syntymä ja lähestyvä kuolema ovat sisäkkäisiä. Vanhuksessa ovat läsnä kaikki ikäkaudet. Mukana kulkee Rautalan tyttären Miran raskaus ja synnytys, jonka mukaan teos on jaoteltu kolmeen osaan. Keskimmäisessä draivi on hurjinta, mutta sävy on kautta teoksen groteski, eikä syyttä.

Kirja näyttää poliittisen fraseologian ja elämäntapagurujen retoriikan tyhjyyden, vaikka niillä on selkeä päämäärä: puhuvien päiden fasadin säilyttäminen.

Leikkaukset kohdistuvat niihin, joilla jo on vähiten: köyhät kyykkyyn, ja vieläkin alemmaksi. Säästötalkoissa pääministeri vetoaa kansalaisiin: ”Kun yhteiskunnan käsi on nyt tulehtunut, niin jospa naapuri voisi ojentaa omansa. Sairaaloiden henkilökunnalta hän toivoi venymistä ja kestämistä tilanteessa, jossa kukaan ei ole syyllinen, mutta kaikki ovat uhreja.”

Hienoilta kuulostavat elämänohjeet näyttävät onttoutensa, kun makaa sairaalassa ja yrittää saada liikuntakykynsä takaisin.

Omaa kokemustaan Hotakainen on purkanut myös kolumneissaan. Hän suomii kärsimyksen aateloimista ja omaishoitajien olematonta arvostusta. Molemmat aiheet tulevat nytkin esille.

Hotakainen sanoo suorat sanat myös rappioromantiikasta, kuoleman kanssa flirttailusta ja eksistentialistisesta tuskailusta. Sapiskaa saavat niin Megadeth kuin Shakespeare. Hamletin monologiin palataan usein: ”Ollako vai eikö olla? Olla. Kyllä se pitäisi prinssinkin tietää, että pakko on olla. Vain nuorella miehellä on kanttia mokomia kysellä.”

Hotakainen marssittaa esiin sian, jonka nimi on hyvinvointivaltio. Hän esittelee suomalaisuuden olemusta, ja tämä sika saa määreensä Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Koskelalta: ”syö seteleitä ja ulostaa palveluja”.

Mutta hallituksen ulkopuolella vasta tapahtuukin. Aleksis Kiven patsas keljuilee, Bob Dylan narisee Ikeassa ostoksilla ja Äiti Teresa saa Oscarin.

Tiukimmat intokset käydäänkin pään sisällä, ja vastakkaisten näkökulmien rajat ovat lopulta liukuvia.

Sama pätee yllättäen visiitille tuleviin ihmisiin. Tuleeko suvaitsevuudesta jossakin vaiheessa välinpitämättömyyttä? Onko solidaarisuus omantunnon rauhoittamista? ”Hyvä on helpompi olla välimatkan päästä.”

Luonnon lain tragikomiikka syntyy Sinikka Nopolan tavoin tarkentamalla näennäisiä sivuasioita. Sairaalaan tarjotun terapialampaan nimi on Freddie. Queenin Mercuryn tavoin huonosti käy sillekin, eikä sen turkki edes voi päästä Jim Morrisonin päälle lajitoverinsa lailla.

Raamatun kielikuvia muunnellaan, ja paradoksit napsahtavat terävästi: ”Pääministeri puhui asiaa, kun ei puhunut mitään.”

Ihmisen osan tavoin Kari Hotakainen kirjoitti teoksen, jonka tämä aika ansaitsi.

Eija Komu

Uusimmat

Kirjat

Kalle Isokallio: Tiedonhuuhtoja Virtanen

Kaisa Happonen & Karri Miettinen: Revi se

Matti Salminen: Erno Paasilinnan kirjallinen elämä

Henriikka Tavi: Tellervo

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Minna! Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot

Mikael Niemi: Karhun keitto

Tuomas Jussila & Lari Rantanen (toim.): Nälkävuodet 1867-1868

Heikki Kännö: Sömnö

David Grossman: Hevonen meni baariin

Panu Rajala: Suomussalmen sulttaani

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.