Kati Hiekkapelto: Suojattomat

Kati Hiekkapelto

Suojattomat

Otava 2014. 298 s.

Hailuotolainen Kati Hiekkapelto esitteli vuosi sitten Kolibri-esikoisromaanissaan entisen Jugoslavian unkarilaisalueelta 1990-luvun alussa sodan jaloista Suomeen lapsena muuttaneen Anna Feketen. Anna toimii poliisina väkivaltayksikössä kovasti Oulua muistuttavassa pohjoisessa merenrantakaupungissa.

Hiekkapellon toinen kirja Suojattomat jatkaa Annan tarinaa ja on Kolibrin tavoin poliisiromaani ja rikosromaani.

Suojattomat alkaa hyisen vapinan merkeissä. Sammy on entinen heroinisti, nykyinen Subutexin käyttäjä. Hän tärisee talviyötä paperinkeräyspöntössä. Nukkuminen ei onnistu, joten Sammy käy läpi tietään kohtuullisen hyvin toimeentulevasta kristitystä perheestä Pakistanista laittomaksi maahanmuuttajaksi tähän jäiseen maahan, joka vastasi hänen turvapaikka-anomukseensa käännytyspäätöksellä.

Paluu kotimaahan tarkoittaisi lähes varmaa kuolemaa kristitylle. Perhe on jo kiihkomuslimien tuhoama, ja se juuri syöksi pojan etsimään lohtua huumeista.

Sammyn ja Annan tarinat kohtaavat, kun nuorukainen löytyy huumetokkurassa kämpästä, jossa on myös ruumis. Sammylle subua välittänyt Make on ikiunessa.

Rikosjuonesta kehkeytyy kimurantti vyyhti. Make on kuollut, pian katoaa vanhuksia, ja katukuvaan ilmestyy uusi kovan luokan hupparijengi. Annalla ja hänen kyynisen asenteellisella työkaverillaan Eskolla pitää kiirettä.

Hiekkapelto kuljettaa yhä mutkikkaammaksi käyvää kokonaisuutta varsin osaavasti.

Ulkopuolinen, keskushenkilöiden tunteisiin ja ajatuksiin eläytyvä kertoja valottaa Annan, Eskon ja Sammyn elämää kiitettävän kokonaisvaltaisesti. Kertomuksessa häärii kaiken kaikkiaan paljon väkeä ja monesta hahmosta saadaan riittävän selkeä käsitys. Poliisin rikospaikkatutkimuksissa ja toimintalogiikassa on kyllä heikot kohtansa.

Osa rikosjuonesta on vähän kuin päälle liimattua, jotta lukijan mielenkiinto pysyisi korkealla. Monirikosjutussa loppuratkaisu on osin hyvin perusteltu tarinan varrella, osin se ratkeaa kuin puun takaa. Yhtä kaikki keskeiset jännitystekijät toimivat hienosti ja teksti virtaa jouheasti.

Kirjan tärkein anti on Annan ja Sammyn maahanmuuttajakohtaloiden yhtäläisyyksissä ja eroissa. Kumpikin on lähtenyt kotoaan väkivallan takia. Anna on integroitunut suomalaisuuteen tavalla, joka vaikuttaa lähipiirin mielestä onnellisemmalta kuin Annasta itsestään. Sammy on ihmisten silmissä vastenmielinen vilahdus jotain ei-toivottua. Anna on lainvartija ja Sammy pakenija.