Kati Närhi: Seitsemäs vieras

Kati Närhi: Seitsemäs vieras. WSOY 2015. 149 s.

Siitä on jo toistakymmentä vuotta, kun kirjoitin arvostelun Kati Närhen esikoissarjakuva-albumista Hanki elämä. Kehuessani tuota lyhyiden tarinoiden kokoelmaa totesin, että olisi mielenkiintoista nähdä, miten Närhi pärjää pidemmän tarinankerronnan kanssa.

No, viimeistään nyt on nähty, että hyvin pärjää. Seitsemäs vieras -albumi on kolmas osa nuoren Agnes-tytön seikkailuista kertovassa trilogiassa.

Närhen sarjakuvien varsinainen kohdeyleisö on varhaisnuoret lukijat, mutta kuten hyvä lasten- ja nuortenkirjallisuus aina, kyllä tämä aikuislukijallekin toimii.

Tarinan perusasetelma on kuin Agatha Christien dekkarista: joukko hieman eksentrisiä ihmisiä kokoontuu syrjäiselle huvilalle. Jokaisella tuntuu olevan omat luurankonsa kaapissa. Omituisten aikuisten keskellä nuori Agnes on pikkuvanha tarkkailija.

Tavallisen teinin tavoin Agneksella on myös ulkonäköpaineita, ja nuoren tilanhoitajan kohtaaminen tuo tarinaan mukaan teiniromanssin häivähdyksen.

Henkilöhahmot ovat karrikoituja, jopa kliseisiä, mutta sen antaa anteeksi, sillä tarinan ansio on sen tunnelmassa – miellyttävää on sekin, ettei sarjakuvalla ole yksiselitteistä tapahtumapaikkaa ja -aikaa. Ollaanko nykyajassa vai jossain 1900-luvun puolivälissä? Suomessa vai ulkomailla? Mene tiedä.

Kati Närhellä on persoonallinen ja viehkeä piirrostyyli. Etenkin värien käyttö on mietittyä. Aiempien osien tapaan Närhi hyödyntää albumissa enimmäkseen vain sinistä väriä. Muutamassa kohdassa sitä täydentää punainen lisäväri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.