Kirja-arvio: Sirpa Kähkösen Muistoruoho-romaanissa eletään 1970-luvun alkua ja keritään auki vaiettuja muistoja

Sirpa Kähkönen: Muistoruoho. Otava 2019. 348 s.

Eletään kesää 1972. Sirpa Kähkösen romaani Muistoruoho alkaa Anna-mummon ja Hillan linjurimatkasta Kuopion keskustaan katsomaan tanssiviikon ilmaista tanssiesitystä, jossa esiintyy Annan ystävä Helvi lapsenlapsineen.

Iloinen tunnelma muuttuu, kun toinen tanssiryhmä esittää teoksen Napalm, joka viittaa tv-uutisten esittämiin Vietnamin sodan tuhoihin. Hillan toinen mummo, Ida, palaa ahdistuneena sotamuistoihin.

Kesäkuu (Preludi) on kirjan alkusoitto, jossa esitellään tärkeimmät henkilöt, paikat ja teemat. Anna on joutunut muuttamaan lähiöön ja suree kuollutta miestään Lassia. Lohtua tuo Rönön mökki askareineen, samoin päivät Hillan kanssa.

Siiri, Ida ja Helvi ovat hekin uuden kynnyksellä; yhteistä on osin selvittämätön menneisyys Sortavalassa sodan keskellä, Idalla ja Siirillä myös uusi yhteinen asunto. Toiselta luokalta päässyt Hilla seuraa naisten mielialoja tarkasti ja yrittää selvitä ukkinsa menettämisen surusta.

Kuva: Otava

Useimmat henkilöt ovat tuttuja Kähkösen aiemmista Kuopio-sarjan kirjoista, mutta samalla uusia. Lukijan ei tarvitse tuntea Tuomen suvun vaiheita tai tietää, kuka on työtoveri, rakastettu, ystävä tai vihollinen. Kirjailija syventää ja taustoittaa ihmisensä taitavasti ja antaa heidän kasvaa ja muuttua.

Preludia seuraavat juhannuksen Interludi eli välisoitto ja heinäkuun Fuuga. Musiikki ja lorut nousevat esiin päähenkilöiden muistoista ja kuljettavat samalla tarinaa.

Heinäkuussa Hilla menee vastentahtoisesti pioneerileirille, jolla aukeaakin uusi maailma.

Huolestunut, lukeva ja ajatteleva tyttö löytää ikäisensä ystävän ja kohtaa turvallisia nuoria ohjaajia. Hän uskaltaa antautua myös leikkiin, lauluun ja tanssiin.

Hilla on ehdottomasti yksi monipuolisimmista lukemistani lapsikuvauksista pitkään aikaan. Oletan, että hänessä on paljon kirjailijaa itseään, minkä lisäksi löydän tytöstä aikansa Greta Thunbergin, joka lupaa mummoilleen tuoda rauhan maailmaan.

Kiitän Kähköstä myös kyvystä kuvata kypsiä naisia typistämättä heitä mummojoukoksi.

Helvi kaipaa rintasyöpäleikkauksen jälkeen miehen kosketusta, Anna irtoaa vähitellen Lassin varjosta, Ida ja Siiri kerivät auki Idan kokemaa väkivaltaa. ”Minä olen tehnyt väärin, kun olen vaiennut”, Ida pohtii.

He ovat puhumattomia, riehakkaita, masentuneita ja ahkeria. He ovat keskenään eri mieltä kommunisteista, Neuvostoliitosta ja 1970-luvun radikalismista pikkupioneereineen.

Kaikilla on menneisyyden lisäksi nykyisyys ja tulevaisuus, ei vain lapsenlapsissa Hillassa ja Solessa.

Ina Ruokolainen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kirjat

Kirja-arvio: Antti Heikkinen on on selvästikin viihtynyt Päätalonsa seurassa

Kirja-arvio: Mikko Rimminen leikittelee uudessa romaanissaan kertomisen välineillä

Arvio: Näillä Heli Laaksosen runoilla voit pelastaa päiväsi

Kirja-arvio: Kersti Juva tarjoaa mielenkiintoisia havaintoja kielestä ja sen vivahteista

Kirja-arvio: Tarinoiva kirja kokoaa valokuvat Eppu Normaalin yhteistyöstä valokuvaaja Harri Hinkan kanssa

Kirja-arvio: Marianna Stolbowin esikoisromaani herättää paljon kysymyksiä

Kirja-arvio: Teemu Keskisarjan uusi kirja kuvaa tapahtumia, joita käsiteltäisiin nykyään sotarikostuomioistuimessa

Kirja-arvio: Anna Puu tarinoi itsestään ja musiikistaan lempeästi ja tunteellisesti tuoreessa elämäkerrassaan

Kirja-arvio: Eira Mollberg kuvaa rehellisesti alkoholiriippuvuuttaan dokumenttiromaanissa, joka dramatisoitiin saman tien myös näyttämölle

Kirjaarvio: Suomalaisen Malinin karu kohtalo avaa ikkunan 1600-luvun maailmankuvaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.