Kirja-arvio: Taija Tuomisen autofiktio Kuningaskobra auttaa ymmärtämään elämän tarkoitusta

Taija Tuominen: Kuningaskobra. Tammi 2019, 245 s.

Taija Tuomisen esikoisromaani Tiikerihai (2000) kertoi hauholaisesta perhehelvetistä. Sen jälkeen suosittu ja kiitetty kirjoittajakouluttaja on julkaissut muun muassa kirjoitusoppaita.

Kuningaskobra on autofiktiota oman äänen ja kirjoitustyylin löytymisestä, mutta se on ennen muuta paljon enemmän. Se kysyy, missä määrin muistot voivat hallita ja ohjata elämäämme. Se kysyy, miksi pitäisi pakottaa itsensä antamaan anteeksi, kun vihan ketju ei siihen kuitenkaan lopu eikä mikään sen avulla tule helpommaksi. Romaani muistuttaa myös siitä, että lapsuudenperheen ja suvun sijalle voi hankkia todella välittäviä ja kuulevia kanssakulkijoita.

Sellainen on Taija Tuomiselle ollut äidinkielenopettaja ja henkinen äiti Hilja Mörsäri (1932–2016), joka rohkaisi ja kannusti häntä kohtaamaan muistot suoraan ja pelotta. Näin Kuningaskobra on myös kertomus erään esikoisromaanin synnystä ja ristiriitaisesta vastaanotosta.

Teoksen polttopiste on, tällä kertaa hyvinkin kirjaimellisesti, palanut kotimökki. Minäkertojaa suututtaa vain se, ettei alkoholistiäiti palanut sen mukana. ”Näin äidin viimeksi kaksikymmentäviisi vuotta sitten käräjäoikeudessa. Hän oli saanut tuomion hautarauhan rikkomisesta, haudan häpäisystä, näpistyksestä ja laittomasta uhkailusta. Hän sai myös lähestymiskiellon. Äiti istui oikeustalon alakerran aulassa olevan veistoksen päällä ja heilutteli jalkojaan. Minä olin se, joka teki rikosilmoituksen.”

Kuningaskobra etenee episodeittain, yhdistää mennyttä nykyisyyteen ja hahmottaa taakse jäänyttä ahdistusta pala palalta mosaiikiksi, joka lopulta voidaan siirtää syrjään raikkaiden tuulien ja avarien taivaiden tieltä.

Navettaan ei ole pakko jäädä makaamaan, vaikka lapsuudessa lypsylehmän kylki tuntuikin turvalliselta kaiken väkivallan keskellä.

Kirjoitustyyli on samanaikaisesti riisutun lakonista mutta myös kirkastuneen lyyristä. ”Me olemme sitä mitä me kaipaamme.” Tunteet tulvahtavat pintaan David Bowien kuolinsanoman kantautuessa maailmalle tai Hilja Mörsärin hautajaisissa.

Oman isän hautajaiset sujuvat neutraalisti, mutta äiti onnistui sabotoimaan hautarauhaa. Tappouhkaukset puhelimitse toistuvat, mutta niihinkin tottuu ja turtuu. Tytär puuduttaa äidin pois elämästään, sillä elämä on nyt jossain muualla.

Voimaa antavat kirjoittajaoppilaat ja kirjoitusohjauskurssit eri puolilla maailmaa, varsinkin oleskelu natiivireservaatissa lähellä Wounded Kneen taistelupaikkaa. ”Sinulla on kaksi tärkeää päivää elämässäsi. Päivä kun synnyt ja päivä kun ymmärrät miksi”, opastaa White Eagle.

Kuningaskobra on tärkeä kirja elämän tarkoituksen ymmärtämisestä.

Eija Komu

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.