Kirja-arvio: Tavastian kulisseissa tarjoaa rockin mikrohistoriaa, joka saa lukijan toivomaan olleensa paikalla

Klaus Lindgren: Tavastian kulisseissa – Neljä ja puoli kerrosta täyttä sikaa. Into 2019. 411 s.

Helsingin Tavastia-klubi on Suomen keskeisiä rock-areenoita. Ei ihme, että paikasta on kirjoitettu jo useampia kirjoja.

Historiantutkija Klaus Lindgrenin Tavastian kulisseissa keskittyy 1970–80-lukuihin, Tavastian aikaan Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan ravintolana.

Vuonna 1991 Tavastia meni konkurssiin ja sitä siirtyivät pitämään Juhani Merimaa ja Pekka Görman, joista Merimaahan ”Tava” on sittemmin henkilöitynyt.

Tavastian tausta on siis Helsingin yliopiston hämäläisen osakunnan seurustelutilana ja ravintolana.

Helsingissä muutkin osakunnat kunnostautuivat, pohjalaisilla oli Ostrobotnia eli Botta, karjalaisilla pian konkurssiin mennyt Karjalaisten talo ja ruotsinkielisillä uusimaalaisilla Nylands Nation eli Natsa, joka 60–70-lukujen vaihteen Helsingissä oli keskeinen rockmuusikoiden kohtaamispaikka.

Tavastia oli aluksi Hämäläisten talon eli ”Hämiksen” klubi-iltojen käytössä ollut nimi, joka myöhemmin laajeni yleiskäyttöön.

1970-luvun mittaan Tavastia loi maineensa erinomaisella ohjelmistopolitiikalla ja yleisellä rockhenkisellä viihtyisyydellä. Jussi Raittisen Tavastia-Rock -levytyksen kaltaiset asiat alkoivat luoda paikan ylle erityishohdetta.

Klaus Lindgrenin kirjoittamisote on erittäin sisäpiirihenkinen, paino sanalla erittäin.

Paikan työntekijät, Hämäläis-Osakunnan Tanssityöntekijät eli HOTT:ilaiset eli hottentotit tulevat lukijalle tutuksi slangeineen, johon kuuluvat sellaiset sanat kuin luteet, paskalössi ja rava.

Tällainen mikrohistoriointi on parhaimmillaan mainiota – syntyy turhautuneisuus, kun ei ole syntynyt 50- tai 60-luvulla ja voinut istua Tavastialla sen kulta-aikaan, elämänsä välitilassa matkalla kohti aikuiseksi valmistumista.

Suonna Kononen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.