Kissat ja kadonnut viisaus

William S. Burroughs

Viimeiset sanat

Toimittanut ja esipuheen kirjoittanut James Grauerholz. Suom. Elina Koskelin. Sammakko 2012. 312 s.

Beat-kirjallisuuden profeetta ja kulttuurikriittinen selvänäkijä William S. Burroughs (1914–1997) tunnustaa Viimeisissä sanoissaan rakkautensa kissoihin, viimeisten aikojensa uskollisimpiin seuralaisiinsa.

Kissat ilmentävät Burroughsille egyptologista, kadonnutta viisautta pelkällä olemisen tavallaan. Toisin kuin ihmiset, joiden luovuuden lähteitä ovat konfliktit ja sodankäynti, kissat pitäytyvät mietiskelyyn. Kissat opettavat meille puhdasta olemista vuosituhanten takaa. Kissalla on monta henkeä, monta sielua, joiden välityksellä se on maailmassa.

Tällainen kissafilosofia on kaukana siitä väitteestä, jonka filosofi Descartes toi esiin edistyksen nimissä: että eläimet olisivat pelkkiä mekaanisia koneita, joilla ei ole tunnistettavaa ja itsenäistä sielunelämää. Siksi eläimiä voi siis kohdella välineellisesti, ihmiskeskeisesti, Burroughsin kammoaman humanismin pohjalta. Kuin koneita.

Burroughs ei puhu nykymuodin mukaisesti eläinten oikeuksista, vaan siitä, miten ihminen loukkaa itsekeskeisyydellään ja turhamaisuudellaan eläinten reviiriä ja luonnollista olemista. Tässä suhteessa ihminen on nerokas ja mestarillinen olento.

Syvempi tietoisuus on Burroughsin mukaan uhka humanistisille valheille, joihin ihmisen kulttuuri on erikoistunut. Siksi sota tietoisuutta vastaan onkin jatkuvasti käynnissä.

Tarvitaan myös sitä suurta teknologian myllyä, joka jauhaa kulutusta, sosiaalista mediaa ja humanismia tykötarpeikseen Seitsemäs taivas -televisio-ohjelmien tylsämielisessä hengessä.

Tiedotussota ihmisten sieluista on tosin hävitty jo aikaa sitten: kloonatut ihmiset sopivat kulutuskulttuurin polttoaineeksi. On siten melkoinen vitsi puhua eläinten oikeuksista suurten lihakarnevaalien aikaan.

Don Siegelin ohjaamassa hienossa scifi-klassikossa Varastetut ihmiset (1950) on samoja teemoja kuin Burroughsin ärhäköissä kirjoissakin: paranoia, virukset, kloonaus, ihmisten ja koneistojen pakkomielteet ja addiktiot. Tässä mielessä Burroughs on ainutlaatuinen ilmiö kirjallisuudessa.

Burroughs leikkasi, liimasi ja hitsasi erilaisia tyylipiirteitä ja kerronnallisia rakenteita yhteen laveassa tuotannossaan. Hän teki kokonaisvaltaista synteesiä populaarikulttuurin myyttien ja taiteen ontologisten kysymysten välillä ja uudisti siten romaania ja sen mahdollisuuksia.

Kirjallisuus syntyy konflikteista, kontrolloimattomista virhepäätelmistä siksi, että elämä on kuin tieltä suistuva kulkuneuvo. ”Onko kehossa elämisessä perustavanlaatuinen virhe? Totta kai. Mutta suurin osa ihmisistä ei tiedä sitä.” Mutta juuri tähän vaivaan auttaa humanistisen kulttuurin suuri kloonaus. Voimme siis huokaista helpotuksesta, huijaus on onnistunut.

Voimme panna neuroosin syyksi kaikki, kuten psykoanalyysi tekee. Mutta Burroughsin mielestä se olisi vastuutonta. Ihmisen on aina kannettava valintojensa ja tekojensa seuraamukset, vaikka se olisikin vastenmielistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.