Kokovartalokuva Puijosta

Kuopio

Eeva Lankolainen

50-vuotias Puijon torni saa tänä vuonna kunnianosoituksen myös keräilijöiltä. Puijo-kuvateos esittelee Kuopion maamerkkiä koskevia postikortteja yli vuosisadan ajalta.

Kuvakirja on koottu Risto Pitkäsen ja Anneli Pirhosen postikorttikokoelmista. Kirjan on toimittanut paikallishistorian asiantuntija Outi Vuorikari, ja sen on kustantanut Kuopion Filatelistikerho.

Keräilijä Risto Pitkänen arvioi, että hänen kokoelmissaan on useita satoja Puijo-aiheisia postikortteja.

–Puijo on ollut hyvin suosittu postikorttien aihe ennen ja nyt.

Koska kortit on lähetetty Kuopiosta, ne ovat tietenkin päätyneet kaikkialle muualle: ympäri Suomea, Ruotsiin, jopa Uuteen-Seelantiin. Pitkänen on tehnyt löytöjä muun muassa ulkomaisista nettihuutokaupoista.

Tiettävästi vanhin Puijon maisemaa esittelevä postikortti on lähetetty 1898. Väinölänniemen suunnalta kuvatussa maisemassa kukkulan tuttu siluetti kehystää kaupunkia, mutta puurakenteinen näkötorni ei erotu mäen huipulta.

Myöhemmin lukuisat taiteilijat ja valokuvaajat ovat tarkastelleet Kuopiota samasta kuvakulmasta.

Vaikka kaupunki kasvaa ja tornin siluetti venyy, säilyy kuvissa Kuopiolle tyypillinen kolmiyhteys: etualalla vettä, keskellä keskusta kirkontorneineen ja taustalla metsäinen mäki.

Toinen suosittu kuvakulma on kaupungin tarkastelu ylhäältä tornista.

Valtaosa Puijo-postikorteista esittää kesäisiä maisemia. Talviaiheisissa korteissa pääosaan pääsee urheilu, ennen kaikkea hyppyrimäki.

Talviurheilu oli oikeastaan syy, miksi Risto Pitkänen innostui keräilemään Puijo-kortteja.

–Minua hämmästyttivät 1940–50-lukujen vaihteessa Puijon kisoista tehdyt kortit, joissa saattoi olla 25–30000 katsojaa. Itsekin olen pikkupoikana 60-luvulla ollut Puijon kisoissa, mutta silloin en ymmärtänyt ihmismäärää, Pitkänen toteaa.

Pitkänen on pitkän linjan puijonlaaksolainen, ja torni näkyy hänen kotinsa ikkunasta.

Kaikkein eniten Pitkästä kiehtovatkin ne kortit, joissa välähtää jotakin erilaista ja jo kadonnutta. Hänen suosikkejaan Puijo-kirjan korteista ovat kelkkailuaiheinen talvikortti sekä 1900-luvun alun harvinainen valokuvakortti, jossa iloinen seurue illastaa Puijon majalla.

Käyttämätön postikortti on usein paremmassa kunnossa kuin käytetty, mutta keräilijät himoitsevat nimenomaan postin läpi kulkeneita kortteja.

Kääntöpuolen tekstilläkin on väliä.

– Kaikkein parasta on, jos kortista käy ilmi, että se on lähetetty juuri Puijolta, ja siinä vielä kerrotaan jotakin tilanteeseen liittyvää. Silloin siinä on historian siipien havinaa, Pitkänen kertoo.

Eli tylsän tuntuinen postikorttiraapustus ”Terveiset täältä Puijolta, tosi hyvä ilma” voi sekin lämmittää keräilijän mieltä vielä sadan vuoden kuluttua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.