Kristiina Vuori - Näkijän tytär

Tammi 2012. 569 s.

Kaari Utrion seuraaja on löytynyt. Järvenpääläisen tiedottajan Kristiina Vuoren (s. 1967) esikoisromaani Näkijän tytär on sujuvasti kirjoitettua historiallista viihdettä.

Maamerkit ovat tuttuja: juonitteluja ja rakastavaisten esteitä, yksityiskohtaista ajankuvaa ja erotiikkaa, jossa on ripaus väkivaltaa ja naisen pohjimmiltaan passiivista ajautumista miehen väkevien käsien otteeseen, tämäkin tuttua Utrion romaaneista.

Utrion tavoin Kristiina Vuorenkin esikuvina ovat olleet Sergeanne Golonin Angelika-kirjat.

Näkijän tytär sijoittuu 1200-luvun Varsinais-Suomeen ja ennen kaikkea Hämeeseen. Kansanuskomukset ja kristinusko ottavat mittaa toisistaan. Myös kirkon valtapolitiikan kritiikki yhdistää Vuoren ja Utrion.

Punatukkainen ja kissakasvoinen Eira, keskushenkilö, on kansanparantaja. Hänellä on tervehdyttävät kädet ja shamanistisia kykyjä.

Unijaksoihin sisältyy transsikuvauksen lisäksi enteitä, ja varsinkin Eiraan liittyvä lintusymboliikka on jaksotettu taitavasti romaanin rakenteeseen. ”Katso veteen, keskity ja kutsu henkieläintäsi, lintua. Ja kun se tulee, ohjaa sen lentoa. Pyydä sitä lentämään haluamaasi paikkaan”, Eiraa opastetaan.

Parantajan kyvyt siirtyvät taitajalta toiselle, mutta Eira kerrostaa vanhan ja uuden uskon toisiinsa samoin kuin ne kerrostuvat aikansa kulttuurissakin.

Henkilöiden luonnekuvat rakentuvat jopa syvemmiksi kuin keskiverrossa historiallisessa romaanissa, koska lukija pääsee osalliseksi vastavoimien mielensisäisistä liikahteluista. Avainsana on siis tasapuolisuus, ei mustavalkoisuus.

Vetävä kirjoitustyyli ei kompastele edes muutamiin moderneihin ilmaisuihin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.