LARS KEPLER - Paganini ja paholainen

LARS KEPLER Paganini ja paholainen

Suom. Elina Uotila. Tammi 2011. 622 s. Jos Hypnotisoija oli siedettävä teos kirjailijapariskunta Alexander ja Alexandra Coelho Ahndorilta eli Lars Kepleriltä, niin Paganini ja paholainen on lähes lukukelvoton. Siinä rakastetaan kuvaavia sanoja, samoja vielä. Siinä toistellaan eli kerrotaan asioita uudelleen ja jämähdetään samoihin juttuihin.

Yksi ennätys sentään syntyy. En pidä epilogeista, jolloin kirjan lopussa kerrotaan, mitä sitten tapahtui. Tässä kirjassa niitä on kahdeksan.

Hypnotisoijaa on myyty 400 000 kappaletta Ruotsissa ja oikeudet on myyty jo 35 maahan. Kirjasta on tekeillä Lasse Hällströmin elokuva. Ei siis ihme, että tekijöillä on noussut hattuun ja kun kustantaja paukuttaa pöytää kaman puutteessa, tulee kokeneillekin kirjoittajille kiireenpidossa löysät paitsi housuihin myös paperille.

Kirjan alku on toivotonta hapuilua, joka ei kuskaa asioita minnekään. Lukija voi huoletta nukkua yli sata sivua alusta. Henkilöhahmot ovat koomisen stereotyyppisiä. Jopa seksikuvaukset ovat kuin kopiokoneella tehtyjä.

Kirjassa tapetaan poliiseja kuin sääskiä; ei Ruotsin poliisi noin huono ole. Tämän kirjan perusteella ei sille laitokselle uskaltaisi antaa kuin rasian tulitikkuja ja nekin koekäytettyinä. Yksi poliisipäähenkilö on suomalainen, mikäpä hauskempaa, varsinkin kun hän tietää asiat paremmin kuin muu poliisilaitos yhteensä. Hän arvaa asioita ihan ufona eikä ole juuri koskaan väärässä.

Tappaja on supermies ja iso roisto mentaalipökö. Muut rosmot on kirjoitettu teoksen sisään tapettaviksi, samoin suurin osa muusta henkilökunnasta.

Paganini ja paholainen on kirjoitettu elokuva- tai tv-sarja mielessä. Siinä on viihderomaania, "realistista" pohjoismaista dekkaria, amerikkalaista actionia ja riittävästi panokohtauksia ja hyytävää pakenemista läpi risujen ja männynkäpyjen. Kaikki on kirjoitettu aiemmin mutta paremmin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.