LAURA GALLEGO GARCÍA - Idhunin kronikat I. Vastarinta.

<p> <i>LAURA GALLEGO GARC&Iacute;A </i><i>Idhunin kronikat I. Vastarinta.</i></p><p><b>Suom. Satu Ekman. Bazar 2010. 543 s. </b>Espanjalainen <b>Laura Gallego Garc&iacute;a</b>, 33, kirjoittaa fantasiakirjallisuuden suositussa äänilajissa velhoista, prinsseistä, yksisarvisista, käärmeistä, lohikäärmeistä, keijuista, jättiläisistä. Hän on <b>Tolkienin</b> perillisiä ja hänessä on hyvä hipaus <b>J.K. Rowlingia</b>, mutta pelkkä jäljessä lento ei tietenkään selitä huikeaa kirjoitusvauhtia (romaaneja on jo 14) eikä maailmalla saavutettua menestystä.</p><p>Gallego Garc&iacute;a ei totisessa toimintaseikkailussaan luo mullistavan omaperäistä fantasianäyttämöä. Jotain erityistä on triangeliasetelmassa, jossa kirjan tyttö ihastuu yhtä palavasti sekä sankariin että konnaan. Sen vuoksi jälkimmäisen paikka hyvän ja pahan rajalla vaihtaa puolta tuon tuosta. Maassa hänestä kehkeytyy mm. poplaulaja.</p><p>Idhun on planeetta, jossa lurjukset ovat ottaneet vallan. Pakolaisten vastarintaliike on päätynyt Maahan. Välissä sijaitsevasta "Rajakodista", tilan ja ajan taitekohdasta kuljetaan molempiin suuntiin. Rajakodilla on oma Sielu, jonka välittämä energia auttaa henkilöitä liikkumaan tajunnassa ja aineellistumaan eri puolilla kuvattua kaikkeutta, etupäässä Maassa.</p><p>Taikuus on energian hyödyntämisessä välttämätön. Vihollisuuksiin käydään hurmiossa, jossa vihan ja tappamishalun motiiveista tulee ylitse lyövä asenne. Haavat kylläkin etupäässä paranevat eikä konkreettisilla julmuuksilla mässätä. Kaksinkamppailuja tarkasti kuvaava kirjoittaja näyttäisi mieltyneen historialliseen miekkailuun. Myös olennot, kuten käärmeet ja ihmisen ja eläimen risteytymät ovat lopulta verraten kesyjä.</p><p>Gallego Garc&iacute;a käyttää perinteisiä taikasymboleja. Hahmojen lisäksi keskeisiin kuuluvat sormus, miekka, sauva, torni, luola tai eri muodoissa tuli. Tulevaisuuden ja edes nykytekniikkaan ei liialti paneuduta, vaan Idhunin profetiaa toteuttavat tapaukset liikkuvat nimenomaan taian piirissä.</p><p>Päähahmoja on vähän. Henkilöistä merkittävimpiin liittyy kahden planeetan edustus ja tämän vuoksi sekä inhimilliset että korkeammat ominaisuudet. Se ei kirjassa ole ainoa uskontoihin viittaava piirre.</p><p>Silti Gallego Garc&iacute;a nähdäkseni välttää tai vierastaa myyttien viitekehyksiä. Hän on suunnitellut teosta kauan ja selittää asiat juurta jaksain, mutta antaa vaikutelman kirjoittajasta, joka luottaa ennen muuta oman mielikuvituksen lentoon.</p><p>Juoni on helppo ja toistava ja päähenkilöiden minuuden etsimiseen valjastetut tunteet ristiriidoissaankin pelkistettyjä. </p>

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.