LAURI PUINTILA - Kaappari Lamminparras. Suomen ensimmäisen konekaappauksen tarina.

LAURI PUINTILA

Kaappari Lamminparras. Suomen ensimmäisen konekaappauksen tarina.

WSOY 2010, 246 s.

Autokauppiaana, ketjumarkkinoijana ja piilutavaraliikemiehenä toiminut entinen Pohjanmaan viestirykmentin ylimääräinen kersantti ja merkonomi Aarno Lamminparras järjesti syyskuussa 1978 mediatapahtuman, jonka vaiheita seurasin työni puolesta.

Hän kaappasi Finnairin Super Caravelle-matkustajakoneen, pakotti lentäjät matkalle Oulusta Helsinkiin, Amsterdamiin ja takaisin Ouluun. Viimeksi vapautettiin panttivangeiksi otetut naismatkustajat ja koneen miehistö.

Matkallaan Lamminparras heilutteli espanjalaista revolveria, rahanippuja ja viskipulloja, joita kovassa paineessa toiminut sovittelija kiikutti koneeseen. Suomen ensimmäinen konekaappaus kokosi Ouluun ja Helsinkiin satoja toimittajia. Tapahtuma huomattiin kansainvälisestikin.

Brittiläisen Guardian-sanomalehden suomalaisavustaja sai kerrankin ehdottamansa otsakkeen sellaisenaan sivulle: "suomalaisen lentokonekaapparin prototyyppi" oli "Whisky drinking timber-salesman". Vasta venäläisen ohjuksen syöksy jään läpi Inarinjärven pohjaan kiinnosti maailmalla Lamminpartaan temppua enemmän.

Alibin tyyliin Lauri Puintila on tehnyt kirjansa huolellisesti ja perehtynyt ymmärtäen haastattelemansa Lamminpartaan motiiveihin ja sielunelämään. Tekijä on myös haastatellut Ruotsissa uuden uran tehnyttä, kaappauksesta ja konkursseista saadut tuomiot lusinutta päähenkilöä.

Työ ja yrittäminen lahden takana kertovat sisukkaasta miehestä, mutta kaappaajan tekojen ja motiivien kuvaaminen loogisiksi tapahtumasarjoiksi on sitä, jota jotkut kutsuvat Alibi-journalismiksi. Ilkeyksissään voisi kysyä, edustaako tämä tyyli maan suurimman kustantajan uutta linjaa.

Vuoden 1978 taustatyö viittasi häiriintyneeseen persoonaan, joka lensi panttivankeineen ja pyssyineen todellisuuden ulkopuolelle. Lamminparras näyttää uskoneen tosissaan, että hänen perheensä pääsisi osille lunnasrahoista.

Muutamat lehti-ihmiset tunsivat kaapparin jo aiemmin: hän kuului niihin sekaviin vihjetyyppeihin, joita kaupallisen lehdistön nousu oli luonut maakuntiin.

Paikallistietoa vähän Kaappauskirjan kuvauksesta voi päätellä, ettei kirjoittaja ole ilmeisesti itse seurannut Lamminpartaan järjestämää näytelmää ainakaan Oulussa.

Lentokentälle kerääntyneiden lehtineekereiden lukitseminen kellaritiloihin tiedotustilaisuuden harhautuksella olisi koettuna saanut kuvauksessa varmaan enemmän tilaa. Kun tiesimme kuvaajani kanssa, miten juonikkaita Oulun komisariot osasivat olla, vältimme ansan ja ennätimme kyttäyspaikalle kaapparin rivitaloasunnon liepeille.

Kaiken kaikkiaan viranomaiset hoitivat Lamminpartaan tapauksen tyydyttävästi. Ei tullut ruumiita kuin Mogadishussa.

Puintila ei ole kelpuuttanut lähteekseen oululaisia sanomalehtiä, joihin tutustuminen olisi saattanut muuttaa kaapparin ja hänen toimintansa kuvaa. Lamminparras oli, vanhan kansan sanontoja lainaten, noita nurkkaan ahdistettuja suuruudenhulluja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.