Laittomat

TUOMAS LIUS Laittomat

Like 2010. 358 s. "Aurinko oli laskenut ja yö alkoi vuodattaa tummaa kauneuttaan. Kaunis ja jollain tapaa haikea metsämaisema oli kietoutunut hauraaseen harsoon, joka leijaili myös harmaan maantien päällä."

Kun tuonkaltaisia kaunokirjallisia herkkupaloja tulee vastaan vauhdikkaan trillerin sivuilla, niin mikäpä sen mukavampaa.

Joensuulainen Tuomas Lius (s. 1976) kohautti valtakunnallisestikin viime vuonna ilmestyneellä romaanillaan Haka, joka kertoi Pyhäselän pohjasta löytyneestä joukkotuhoaseesta. Nyt mies jatkaa tuon kirjansa henkilöiden seikkailujen kertomista jännärissään Laittomat.

Raikkaan huurteisessa metsämaisemassa kyttää puussa istuva, yksityisetsiväksi heittäytynyt ylipainoinen luuseri Marko Pippurinen saalistaan, ympäristörikollista. Tuosta asetelmasta lähtee liikkeelle tarina, johon sekaantuvat kaikenkarvaiset pahikset: illegaalit eli KGB:n aikoinaan jopa suojelupoliisiin soluttamat agentit, kansainvälistä elinkauppaa käyvät murhamiehet ja heidän suomalaiset apurinsa.

Pahuuden ruumiillistumia vastaan asettuu Potsin Pökkijäksi kutsuttu Pippurinen apunaan varsinainen taistelukone, nainen nimeltä Julia. Romaanin loppusivuilla käydään vauhdikkuudessaan vertaansa hakeva ottelu Julian ja tunteettoman kiduttajan Ismo Sundellin välillä.

Välillä jopa kuvottavan makaaberit kohtaukset ovat kuin kauhuleffasta. Liuksen kerronta onkin kuin elokuvaskenaario, johon on ympätty valtava määrä nippelitarkkaa tietoa monelta alalta: maantieteellistä, lääketieteellistä, aseteknologista, taistelulajeihin liittyvää ja ihmissuhteita luotaavaa. Hyvin on kirjailija perehtynyt taustatietoihin romaaniaan rakentaessaan.

Laittomat ei ole missään nimessä pohdiskeleva dekkari vaan perin toiminnallinen trilleri, sujuvasti ja hyvin kirjoitettua viihdettä. Se nappaa koukkuunsa niin, ettei millään malttaisi heittää kirjaa käsistään ennen yllättävää loppuratkaisua.

Vastapainona veren- ja luunkappaleiden roiskeelle Lius kuvaa jopa hellyttävän kauniisti joidenkin henkilöidensä välisiä lämpimiä suhteita. Myös letkeällä huumorilla on sijansa hänen tekstissään, jonka tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi pohjoiskarjalaisiin maisemiin.

Ehkäpä aseiden yksityiskohtia tuodaan esille turhan tarkasti. Entiselle metsästäjälle, aseharrastajalle ja pistooliampujalle reikäpääluodit, koko- ja puolivaipat, kaliiperit ja asemerkit ovat tuttuja, mutta useimmille lukijoille varmaan vieraita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.