Liisa Enwald & Esko Karppanen: Sana- ja sävelrosollia

Liisa Enwald & Esko Karppanen: Sana- ja sävelrosollia – ja muita esseitä joulun perinteistä ja myyteistä. ntamo. 229 s.

Kirjallisuuden ammattilaiset Liisa Enwald ja Esko Karppanen ovat tehneet joulukirjan viime vuonna ilmestyneen On ruusu putkahtanunna -teoksensa jatkoksi.

Tällä kertaa Enwald kirjoittaa joulukuusiperinteestä ja kuusenkoristeista. Kullekin perheelle syntyi oma traditionsa kuusen koristelussa. Latvatähden kiinnittäminen oli usein perheenpään tehtävä. Lasipallot olivat suosituimpia, joskin herkästi särkyviä.

Enwald muistaa anekdootin eräästä pesänselvityksestä: muusta omaisuudesta ei tullut riitaa, mutta vainajan tyttäret halusivat jokainen laatikon, jossa olivat kaikki suvussa kulkeneet joulukuusenkoristeet.

Martti Lutherista tiedetään, että hän toi kotiinsa saksalaisen pihtakuusen ja kiinnitti siihen kynttilät. Se, nähdäänkö kuusiperinteen alkaneen 1400-luvulta vai Lutherista ja 1500-luvusta, vaikuttaa siihen, pidetäänkö traditiota kristillisenä vai otetaanko pakanallinen uhripuuaihe mukaan, pohdiskelee Enwald.

Kaunokirjallisuudessa joulukuusi mainitaan ensi kerran vuonna 1774 Goethen romaanissa Die Leiden des jungen Werthers.

Pitkä matka on 1800-luvun Saksasta 1900-luvun jälkipuoliskon Amerikkaan, jossa kuusi saatetaan valmistaa teollisesti muovista tai luonnonkuusi uittaa värialtaaseen.

Moni allergikko on saanut pelastuksen muovikuusesta, samoin siisteysintoilija. Koittaako aika, jolloin muovipuuhun suhtaudutaan yhä luontevasti kuin sähkökynttilöihin nykyään?

Laulut kantavat muistoja, kuten O Tannenbaum -laulu: ”O Tannenbaum, o Tannenbaum, wie freu sind deine Blätter!”.

Nyt luen ensi kertaa Alli Nissisen käännössanat: ”Sä kuusonen, sä kuusonen, kuin olet kaunis, jalo.”

Diminutiivi tuppaa hymyilyttämään, vaikka passaahan kuusta sanoilla hellitellä. Kirjasta löytyy eri käännöksiä samasta laulusta.

Esko Karppanen avaa lukijalle joululaulujen kirjon. Laulujen sanat houkuttavat laulamaan silloin, kun sävel on tuttu. Sama sävelmä voi esiintyä kaksin sanoin.

Kasinotaloushuumassa virsikirjasta poistettiin arvosteleva ja tuomitseva Haqvin Spegelin virsi (suom. Elias Lönnrot) Jo vääryys vallan saapi.

Karppanen siirtyy sitten proosallisiin aiheisiin. Lanttulaatikon teko-ohjeet ovat suurpiirteisiä, ja ohjeitten takaa paljastuu tarkka kokki, mitään ei heitetä pois. Ja puunuija on oltava survomiseen. Jos ei ole, pitää ostaa, sanoo Karppanen.

Ja laatikoiden paistuessa on aikaa joulumusiikille.

Joulukortit ovat tärkeä osa joulua. Enwald tunnustautuu itsetehtyjen korttien ystäväksi ja tekee niitä ystävilleen. Usein mukaan tulee käsinkirjoitettu miete tai runo.

Monipuolinen joulukirja vie myös Rainer Maria Rilken runojen maailmaan. Enwald tunnetaan Rilken suomentajana.

Sana- ja sävelrosollia on lukuvinkkejä täynnä. Etsin lukemisen myötä käsiini Rilken Das Marien-Leben-kokoelman. Liki seitsensivuisesta lähdeteosluettelosta löytyy lisää.

Enwaldin ja Karppasen teos on kaunis, joten kirja saa olla esillä joululukemisten joukossa. Arvatenkin se tarttuu monen jouluvieraan käteen.