Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan

Suom. Petri Stenman. Like 2017. 96 s.

Ruotsalaisen Linda Boström Knausgårdin toinen pienoisromaani Tervetuloa Amerikkaan kuvaa esikoisromaanin Helioskatastrofin tavoin nuoren tytön mielen horjumista ja vaikeaa isäsuhdetta.

Yhtäläisyyksiä on siinäkin, että Tervetuloa Amerikkaan ei vetoa tarinallisuudella vaan tilannekuvien psykologisella terävyydellä: kirjailija tarkentaa häpeilemättömästi yhden perheen ristiriitaisiin suhteisiin, vetoisiin tunteisiin ja vieraantuneisiin arkitilanteisiin.

Romaanin perheen ulkoiset puitteet ovat kunnossa. Suurta kaupunkikotia hallitsee näyttelijäuraa tekevä äiti, joka haluaa vankasti ”valoisan perheen” asioiden järjestyvän: ”Äidin valo riitti meille kaikille.”

Sisäisesti repeilee. Yksitoistavuotias tytär vajoaa hiljaisuuteen ja pimeyteen. Hän ei puhu sanaakaan – niin hän on päättänyt. Isoveli sulkeutuu huoneeseensa, naulaa oven kiinni ja omistautuu musiikille. Romaanin keskushenkilö, kipuileva tyttö ei ole enää lapsi eikä vielä aikuinen. Hänen suhteensa maailmaan on yhtä aikaa sadunomainen ja kyynisen realistinen, mitä romaanin kieli ilmentää hienosti.

Isä on kuollut mutta ei jätä tyttöä rauhaan. Isän mielen horjuminen vaikuttaa tarttuneen myös tyttären tunnetilojen jyrkkyyteen: ”Perinnöllisyys takoo hurjasti minun suvussani. Armottomasti.”

Romaanilla on yhtymäkohtansa Linda Boström Knausgårdin omaan nuoruuteen ja perhetaustaan. Nuoren tytön ahdistuneisuuden lukee vasten kirjailijan omaa maanis-depressiivistä sairautta, jota myös hänen kirjailijapuolisonsa Karl Ove Knausgård on kuvannut rajusti autofiktiosarjassaan.

Tervetuloa Amerikkaan toimii romaanin nimenä viileän sarkastisesti: kaikki, mikä näyttää mahtipontiselta, onnelliselta ja hienolta, ei ole aina sitä. Se voi olla myös pientä, haurasta ja kivuliasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.